keskiviikko 31. elokuuta 2022

Melontaa aamusumussa

Se on kesän loppumisen merkki kun mökkipihalta saa katsella auringon painuvan vastapäisen saaren kupeeseen. Tyyni ilta ja selkeä yö enteilevät tähän aikaan vuodesta aamusumuja järvelle. 



Herään neljän jälkeen. Saari on kietoutunut sumuverhoon, mutta sen yläpuolella taivas sinertää. Kajakki on jo valmiina laiturilla, siispä kamera kuivapussiin ja menoksi. 


Hivuttelen lahden pohjukasta kohti sumuseinämää. Sumua on vain järven yläpuolella, viereinen ranta erottuu hyvin. 


Rannalta kuuluu omituista kurahtelua. Sitten voimakkaammin hyvin tunnistettava huuto. Olen melonut kurkien yöpymispaikkaan. Ne vilahtavat nopeasti niemen taakse. 


Nämä luodot, heinätuppaat ja rantapuut olen kiertänyt niin monesti, mutta aina näkymä on vähän erilainen riippuen sumun määrästä ja valon suunnasta. 








Veden pinta on kevään korkeimman veden ajasta laskenut 48 senttiä. Tiedän sen tarkasti, koska keväällä piirsin merkkiviivan laiturin kylkeen. Tästä kivestä ei tulvaveden aikaan ole paljoa näkyvissä. 


Aurinko on noussut vähän aikaa sitten, mutta sen olemassaolosta kertoo vain punerrus sumuseinämässä. 


Jään kuitenkin odottamaan ja sitten pilkahtaakin vähän enemmän valoa metsän takaa. 


Melon edestakaisin pienten luotojen ympärillä ja tarkkailen koko ajan sumun liikkeitä. 













Tätä mäntyä olen kuvannut monena sumuaamuna, mutta vieläkään en ole saanut sitä mieleistäni kuvaa. Toiveena olisi, että joskus osuisin paikalle silloin kun aurinko paistaa sumun läpi juuri männyn takaa... 


...samalla tavoin kuin tässä. 


Päiväsaikaan tämä kivi ei paljon erotu ympäristöstään. Sumu toisaalta peittää, toisaalta korostaa yksityiskohtia. 


Nyt en melo suoraan kotilaituriin, vaan kierrän saaren taakse. Aurinko on jo korkealla, mutta sumu pysyttelee edelleen lahden pohjukassa. 







On kulunut neljä tuntia siitä kun heräsin, ja nyt kun rantaudun laituriin, on maisema lähes samanlainen kuin silloin kun lähdin liikkeelle. Taivas on vaan vähän kirkkaampi ja sinisempi. 


Sumu pysyi järvellä pitkälle aamupäivään. 


Esimerkki siitä miten sumu muuttaa maisemaa, on kun vertaa elokuun puolivälissä samalla paikalla auringonnousun aikaan otettuja kuvia täältä.

12 kommenttia:

  1. Jännittävää meloa tuossa hernerokkasumussa. Kuvat ovat taas valtavan upeita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä missä sumu oli niin sakeaa, että ei nähnyt rantoja, täytyi keskittyä pitämään tasapainoa. Tuli sellainen leijuva olo.

      Poista
  2. Sumu on uskomattoman kaunista ja aavemaista järvellä meloessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen niin jääänyt koukuun näihin sumuaamuihin.

      Poista
  3. Ihania upeita hetkiä luonnossa kauniisti taltioituna. Kiitän!

    VastaaPoista
  4. Ihania sumukuvia! Kyllä aamun hetket ovat kauniita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parasta syksyssä on ensin nämä sumuaamut ja sen jälkeen ruska.

      Poista
  5. Hienoja ovat nämä melontaretkesi kuvat. Sumu luo omanlaisensa tunnelman maisemaan, että myös kuvaan.
    Muutamat viime aamut ovat täälläkin olleet sumuisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri nyt kaipaankin pohjoisen vaaroille katselemaan aamusuja ylhäältä päin.

      Poista