Hillareissu Naruskalle

Tämä kesä on ihan yhtä hyvä hillakesä kuin edellinenkin. Olimme Savossa Kuusamon parhaaseen hilla-aikaan, joten säilöttävät hillat lähdettiin poimimaan Naruskan jängiltä. Alkuviikolla oli juuri sopiva sää hillanpoimintaa ajatellen, noin 15 astetta ja pilvipoutaa. Eron huomasi varsinkin sitten kun ilma lämpeni taas hellelukemiin ja "ystävämme" paarmat ilmestyivät poimintaseuraksi. Muuten öttiäistilanne on kohtuullinen, itikoita nyt on mutta mäkärät ovat kaikonneet. Onneksi. 

Kamera ei kulkenut mukana hillaretkillä, on ihan riittävästi kantamista täysissä hillaämpäreissä. Hillasuon kuvat on otettu poikkeuksellisesti puhelimella. Minä käytän puhelinta kuvaamiseen harvoin. 

Aurinko on taas alkanut laskea Pohjois-Sallassakin heinäkuun puolenvälin paikkeilla. Siitä se päivä lähtee lyhenemään hurjaa vauhtia. Tällä hetkellä se lyhenee joka vuorokausi noin 10 minuutilla. 

Vaikka aurinko jo painuukin taivaanrannan taakse, ovat yöt edelleen valoisia. 

Rantapolun varrella kasvaa kaunis keltasompasammal. 

Kuin keijukaisen päivänvarjoja

Kun vilukon kukat avautuvat on se merkkinä, että kesä kääntymässä kohti syksyä. 

Kultapiiskun kelta värittää maisemaa. 

Metsälauha illan valossa

Herään aamukolmelta. Kurkkaus ikkunasta vahvistaa ennakko-odotukseni, on tulossa sumuinen aamu joella. Nopeasti saan vaatteet päälle ja kiirehdin veneelle. Sumu leijuu jokimutkassa ja ylävirrassa nivan yllä.

Aurinko on jo noussut, mutta vielä puiden takana.

Sitten auringonvalo osuu jo puiden latvoihin. 

Soudan ja huopaan suvannossa edestakaisin. Maiseman valo ja väritys muuttuu sitä mukaa missä kohti olen. Veneellä on helppoa siirtyä paikasta toiseen etsien parhaimpia näkymiä sumuiselle joelle. 

Ehkä hienoin hetki on kun punertava valo suorastaan pursuaa rantapuiden välistä.

Kaksi koivunrunkoa kurkottaa joen ylle. Niiden juurella on oksa, johon on kertynyt kevättulvien tuomaa vesikasvillisuutta. Kuvaan koivuryhmää ylävirran puolelta....

...ja alavirran puolelta.

Ylöspäin nouseva sumu värjäytyy auringossa valonheittäjän tavoin. 

Sitten valo alkaa virrata joen suuntaisesti

Onpa yllätys kun lopulta vedän veneen rantaan ja lähden kulkemaan pitkospuita kohti kämppää. Hillan ja juolukan lehtien reunoilla on huurrereunus. Eli aamuyön tunteina jokirannassa on ollut pakkasta. 

Joukkueemme teki perinteisen retken Kullaojan putoukselle. Nuori retkiseuralainen pääsi loikkimaan putousta ympäröivillä kallioilla. 

Heräsin yöllä sateen ropinaan. Muistin, että olin jättänyt melontaliivini veneeseen. Sateen tauottua lähdin hakemaan sen kuivumaan. Mutta myös kamera piti hakea kun katsoin joen taakse kohti Suoltioivaa. Sateen jälkeen sumupilvet ympäröivät tunturia. Näky oli satumainen. Kuva on otettu yöllä kello 1:31.

Kävin vielä rannallakin kuvaamassa valaisevia yöpilviä. Auringonnousuun on lähes kaksi tuntia, mutta taivaanrannan takaa aurinko jo valaisee pilviä.