tiistai 27. lokakuuta 2020

Luminen ja sumuinen Valtavaara

Olen edennyt muutaman kymmenen metriä Vuosselintieltä metsään, kun tajuan tehneeni virhearvion lumimäärän suhteen. Varastossa olisi ollut lumikengät ja sauvat, mutta en arvellut niitä vielä tarvitsevani. Paikoin jalka uppoaa polvia myöten lumeen. Sen lisäksi rinnettä pitkin virtaava vesi on nyt piilossa lumen alla ja vesi purskahtaa vähän väliä jalanjäljistä. 



Oion metsän läpi hiihtoladunpohjalle, jossa joku on kulkenut viimeisimmän lumisateen jälkeen. Vielä toinen oikaisu ylempänä kulkevalle Valtavaaran huiputus-reitille. Siellä on ollut enemmän kulkijoita ja polku-ura on vähän tamppaantunut. 


Paksun pilvikerroksen takana piilotteleva aurinko antaa hieman väriä taivaalle. Mutta vain vähän. 




Kodan luona tuoksuu savu. Joku herännyt todella aikaisin tai ollut peräti yötä kodassa. En jää tulille vaan jatkan ylös laelle. 




Nyt Valtavaaran laki ei tarjoa maisemien avaruutta. Näkyvyttä on muutama sata metriä. Ja pilvet ovat edelleen värittyneenä harmaanpunertavaksi. 




Tuvalla on toinenkin aikainen kulkija. Tupa antaa tuulensuojaa evästelyn ajaksi. Lämpöä se ei enää tarjoa, koska kamina ja piippu on purettu pois viime kesänä. 


Pohjoisen suunnalla taivas on synkeän sininen








Jään vähäksi aikaa odottelemaan rinteen itälaidalle tuulensuojaan. Jospa pilvikerros raottuisi.


On lähdettävä liikkeelle ettei tule kylmä. Majalta Valtavaaranlammelle laskeutuva polku on jäinen ja liukas. Jäljistä huomaa mitä kautta suurin osa Valtavaaran kävijöistä nousee vaaralle. 






Valtavaaranlampi on vielä sula. Vain laavun puolen matala ranta on saanut jää- ja lumipeitteen. 


Lammen laavun nuotiopaikalla savuaa vielä hiillos, mutta en ala virittelemään tulta. Istahdan vain hetkeksi katselemaan näkymää lammelle. On ihan hiljaista. Laavun vakioasukkaatkin, kuukkelit, ovat poissa. 


Jatkan Valtavaaran talvireittiä, joka näyttää olevan vähemmän kuljettu kuin kesäreitti. Polku ei ole liukas mutta kuitenkin hyvin tallattu. Ahmakallion yläpuolen näköalapaikalla on tämän retken ensimmäinen aurinkohavainto. 





Tähän talviseen kuvaan on hyvä päättää. Juuri nyt Rukalla on neljä astetta lämmintä ja sataa vettä. Saa nähdä miten lumien käy. 


14 kommenttia:

  1. Onpa siellä jo talviset maisemat. Mutta lampi on entään sulana, vosi pulahtaa uimaan hiet pois...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt voi sanoa, että oli talviset maisemat. Ei ole enää.

      Poista
  2. Sumuisissa ja pilvisen harmaissa kuvissa on hyvi vangittu jännittävä tunnelma.

    Harmi, että sielläkin tulee nyt vettä ja lumi sulaa.

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Niin oli, nyt on vähän rippeitä jäljellä ojanpenkoissa.

      Poista
  4. Vau, miten talvinen maisema! En ole vielä tottunut, että tulee niin pimeää jo aikaisin. Kohta ei päivänvaloa nää töiden vuoksi. Pimeässä lähtö töihin ja paluu kotiin. Onneksi on kynttilät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän aikaan vuodesta alan aina odottaa talvipäivänseisausta. Enää noin seitsemän viikkoa kun päivä taas alkaa pidentyä.

      Poista
  5. Koillismaalla saavat nämä eka lumet nyt kyytiä. Vettä sataa, että roikaa.
    Kuitenkin näissä myöhäissyksyn - alkutalven maisemissa on oma kauneutensa, joka ainakin minua viehättää.
    Tuntuu, että tälläkin kertaa talven tulo ottaa koville.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se vähän odotettavissa, että ei ne lumet sulaan maahan jää. Tarvittaisiin napakoita pakkasia talven pohjaksi.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Tulipahan dokumentoitua tuo talven kenraaliharjoitus ;)

      Poista
  7. Beautiful winther landscape photoes from Finland :)

    VastaaPoista