torstai 8. lokakuuta 2020

Valtavaaran vaellus

Saan kyydin Konttaisen parkkipaikalle Virkkulantien varteen. Tämän aamupäivän retkikohteena on kävely Valtavaaran vaarajonoa Konttaiselta Vuosseliin. Matkana tuo etappi on vain kuusi kilometriä, mutta jyrkät nousut ja laskut tekevät reitistä vaativan (ainakin minulle). Otsikossa on sana vaellus, se on vähän liian suurellinen kuvaamaan lyhyttä retkeäni, vaan se sointui hyvin Valtavaaran nimen kanssa. 

Matkalla lähtöpaikkaan käyn kameran kanssa Konttaisjärven pohjukassa. Valtavaara kohoaa järven takana aamu-usvan alkaessa haihtua nousevan auringon lämmössä. Tuonne siis suuntaan. 





Päivästä tulee aurinkoinen tai sitten ei. Syksyisin ilmankosteus on aamulla sadan prosentin luokkaa. Sumu saattaa nousta ylös ja peittää näkyvyyden kokonaan. 


Heti alkuun on edessä nousu ensimmäiselle kukkulalle, nousumetrejä on noin 80. 


Puolivälissä rinnettä on ensimmäinen näköalapaikka.


Konttaisjärvi on ihan alapuolella, sen takana on Purnujärvi ja kaukaa siintää Kitkajärvi. 


Konttainen näyttää olevan ihan vieressä. No, onhan siinä melkoinen kuoppa välissä. 


Valtavaaran reitillä on monta paikkaa josta avautuu näkymä lännen suuntaan. Idän puolella puut peittävät näkymät alkumatkasta. Vasta Valtavaaran laelta on estettömät näköalat joka puolelle. 


Etapilla Konttainen-Valtavaara-Ruka Karhunkierroksen kulkijat sinnittelevät viimeiset kilometrit ja odottavat perillepääsyä. Kun Karhunkierrosta kulkee pohjoisesta etelään, on retken vaativin osuus tällä loppupätkällä. Tämä Karhunkierros-viitta ohjaa vaeltajat Suolammen laavulle.


Suolammen varjoisalla rannalla on vielä usvaa.






Suolampea voi katsella myös vähän ylempää, kun laavulta lähdettyä ensimmäisen jyrkän nousun jälkeen poikkeaa parikymmentä metriä polulta. 






Poikkean polulta myös ennen Surmanoroa. Sen sijaan, että lähtisin nousemaan seuraavalle kukkulalle, lähdenkin kiertämään kukkulan idänpuoleísta laitaa. Parisataa metriä kuljettuani yhytän Valtavaaran hiihtoladun pohjan, jota seuraan lähelle kotaa.En kuitenkaan mene kodalle asti, vaan nousen rinnettä ylös puurajalle. Metsänpohja on vielä punaisen juolukkamaton peitossa. 




Aurinko tulee juuri sopivasti pilven takaa kun lähestyn Valtavaaran lakea. 


Koivut ovat jo pudottaneet lehtensä, mutta maaruska hehkuu yhä. 








Pilvilautta on painunut Valtavaaran itäpuolelle. Vuosselijärvi on pilven alla. 




Rukan rinteillä näkyy lunta. Ruka on avannut ensimmäiset laskettelurinteet jo 2.10. Rinteet on lumetettu viime talven lumilla. 






Valtavaaran majalle asti, noin neljän kilometrin matkalla, näin vain kaksi muuta kulkijaa. Olen liikkeellä niin aikaisin, että Karhunkierroksen vaeltajat vielä pakkailevat rinkkojaan autiotuvilla. Mutta kun lähden majalta kohti Valtavaaran lammen laavua on polulla koko ajan vastaantulijoita. Päiväretkeilijät ovat heränneet ja jalkautuneet suositulle Valtavaaran valloitus-reitille. Laavun ohitettuani poikkeankin taas omille poluille ja lähden kohti Vuosselia talvireittiä pitkin. Talvireitillä ei ole tungosta. 




Kalliojyrkänteen reunalla, Ahmakallion yläpuolella, on retkeni viimeinen näköalapaikka. Edessä on vielä laskeutuminen jyrkkää rinnettä metsän keskellä Vuosselin parkkipaikalle. 


18 kommenttia:

  1. Hieno vaellus. Kyllä vaellus- sana on vallan paikallaan tämmöiselle retkelle.
    Aamuvarhaisella on upeaa vaeltaa, koin niin itsekin vasta Pyhällä reissunneena. Myös syysvaellukset ovat kovasti mieleeni.
    Tunnen hyvin maaston, kun siirryt omille poluillesi.Jälleen retkeltä tuliaisina upeat kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuusamon suositut retkipolut ovat tällä hetkellä todella kovassa käytössä. Mutta valitsemalla oikean ajankohdan ja poikkemalla vähän polulta voi kulkea ihan omassa rauhassaan.

      Poista
  2. Mielettömän kauniita valokuvia. Syksyn värit ovat aivan ihania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä viimeisiä värejä ennen kuin maisema muuttuu harmaanruskeaksi.

      Poista
  3. Tuli oikein helpompi hengittää kuin olisi kuvien mukana tullut syksyn viileä raikkaus tupaamme. Kiitos Seita, että jaat näitä näkymiä, joiden ilme vaihtelee vuodenaikojen mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raikasta ja helppoa hengittää tosiaankin. Ja Kuusamossa vielä vuodenajat erottuvat toisistaan.

      Poista
  4. Onpa upeat maisemat. Tuon takia voisin sinne pohjoiseen tulla (vaikket nyt ihan Lapissa olekaan).
    Vaellus tuolla puhdistaa koko sielun, kuten pienemmässä mittakaavassa vaellus luonnossa täällä etelässä. Kuvat on tosi kauniit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauniisti sanottu. Tosiaankin, vaellus puhdistaa sielun.

      Poista
  5. OMG kuinka kaunista. Hienoja kuvia. Kiitos.

    VastaaPoista
  6. Kauniita maisemat ja ihana matka täältä kotoa ruudun välityksellä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulempa että seuraavalla Valtavaaran retkellä on lumi maassa, tai ainakin kuura.

      Poista
  7. Lumoavia syksyisiä maisemia ja kuvia.
    Silmä tarkkana joutuu astelemaan noita rinne rappuja ettei kompastu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Portaita on vain Konttaisen puoleisella rinteellä ja lähempänä Rukaa. Tuossa välissä on nousuja ja laskuja joissa ei ole portaita, vaan pelkkä köysi tukena.

      Poista
  8. Nyt on pakko hengähtää syvään ja kiittää. Olen aina silloin tällöin mietiskellyt Karhunkierrosta ja siellä mahdollisesti tapahtuneita muutoksia. Kun itse pyörin ja ryömin ylös Konttaiselle, ei portaista ollut tietoakaan, vain veden kovertamaa, kulunutta polkua, joka sateella oli harvinaisen pirullista kavuttavaa. Monena vuutena tuli painuttua rinkka tanassa koko kierros ja Suolammen laavulta on hyviä muistoja. Yhdessä kuvassa näkyi laavuakin. Upeat kuvat taas kerran, maisemien tuttuus ja kuvien upeus hieroivat taas kerran sieluani...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karhunkierros on pääosin pysynyt samanlaisena. Uutta on kestävöitetty osuus Harrisuvannon ja Juuman välissä, siinä missä Karhunkierros kulkee samaa reittiä Pienen Karhunkierroksen kanssa. Konttaiselta laskeudutaan nykyisin loivempaa reittiä. Valtavaaralla on viritetty köysiä jyrkimpiin kivikkorinteisiin.

      Poista
  9. Juuri tuli itse vaellettua tuolla ensilumen maisemissa. Hauska nähdä millaiset maisemat olleet vain vähän aiemmin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kolme viikkoa tuosta kävelystä oli Valtavaaralla paikoin 30 senttiä lunta. Nyt tilanne on taas muuttunut. Lumi tuli ja lumi suli.

      Poista