keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Karhuja Martinselkosessa

Viime kesänä näin ensimmäistä kertaa luonnossa vapaana kulkevia karhuja. Olin silloin kojussa illasta puoleen yöhön ja meitä oli samassa kojussa useampi kuvaaja. Nyt olin valmistautunut olemaan kojussa yksin koko yön. Olin varannut mukaan muistikirjan merkitäkseni siihen ajatuksia näkemästäni, mutta en päässyt merkinnöissä alkua pitemmälle kun kynästä loppui muste. On siis muisteltava kuvien perusteella yön aikana näkemääni.

Olemme lähteneet kello 16 jälkeen autolla Martinselkosen eräkeskuksesta ja tulleet kauniiden metsä- ja järvimaisemien läpi metsäautotien päähän. Jalkaudumme polulle. Muut ryhmässä puhuvat saksaa, minä olen oppaan lisäksi ainoa suomalainen. Noin puolentoista kilometrin kävelyn jälkeen tulemme suon laidalle. Meistä neljä jää suokojuihin, kaksi miestä yhteen kojuun, nuori saksalaistyttö toiseen ja minä reunimmaiseen kojuun. Kojussa on lyhyt laveri, tuoli ja kannellinen vessa-astia. Kuvausaukkoja on kuusi ja niiden vieressä saman verran ikkunoita. Tässä yksiössä tulen olemaan seuraavat neljätoista tuntia. Ovi lukitaan sisäpuolelta ja ulos ei ole asiaa ennen kuin opas tulee hakemaan aamuseitsemältä.

Ensimmäisen kahdenkymmenen minuutin aikana suon yllä lentelee lokkeja ja yksi maakotka käy pyörähtämässä. Sitten metsän reunassa näkyy liikettä ja pieni karhu tulee suolle ympärilleen vilkuillen. Karhujen houkuttimena on suolle siroteltu koiran raksuja. Ne ovat kuulemma karhujen herkkua. Karhu viipyy suolla kymmenen minuuttia ja poistuu rauhallisesti takaisin metsään.


Vähään aikaan suolla on hiljaista, mutta sitten iso karhu tulee lähes juoksujalkaa suolle, napsii muutaman raksun ja käy makuulleen keskelle suota.




Sitten karhuja alkaa liikkua vähän joka puolella. Niillä on ilmeisesti joku käyttäytymisetiketti. Joskus suolla oleva karhu syöksyy hippulat vinkuen pakoon uuden karhun tullessa suolle, joskus taas paikalle tulevaa tervehditään nuuhkaisulla.










Joillakin ei näytä olevan mitään kiirettä, vaan voi kaikessa rauhassa keskittyä tutkimaan varpaitaan.








Pieni karhu istuu metsän reunassa ja irrottelee säleitä kelopuusta.


Välillä pitää rapsutella korvan takaa.


Sieltä tullaan kieli pitkällä ruuan ääreen.


Tähän pikkukarhuun ihastuin. Vaaleanharmaa turkki ja tummat silmänympärykset saavat sen näyttämään leikkinallelta.








Vähän sirkusesitystä katsojan piristykseksi. Karhu viskelee keppiä ja nappaa sen taas suuhunsa.




Sopuisia kohtaamisia




Nämä kolme jo isoksi kasvanutta karhua kulkevat vielä emonsa mukana. Kun nelikko ilmestyy suon laidalle, häipyivät muut karhut suolta.




Pikkukarhut seuraavat uteliaana suon tapahtumia.




Tätä karhua kiinnostaa kuvauskoju ja siellä olevat kameran tueksi tarkoitetut hernepussit. Räpsäys sähköpaimenpojasta saa sen tällä kertaa perääntymään, mutta edellisyönä karhu oli onnistunut nappaamaan kojusta hernepussin. Suljen kuvausaukot tiukasti aina kun siirrän kameran toiseen aukkoon.


Vähän ennen puolta yötä suo hiljenee. Lisään vaatetta, laitan makuupussin peitoksi ja käyn laverille pitkäkseni. Torkahdan ja näen unta karhuista. Kun avaan silmät ja vilkaisen suolle ei siellä näy mitään. Torkahdan taas ja näen karhu-unta. Kun aamuyöllä herään, yksi karhu tulee juuri kojujen takaa, kiertää ja tutkii  kojujen ympäristöä ja poistuu metsään. Nukahdan taas.


Herään viideltä syömään eväitä ja pakkamaan varusteet lähtövalmiiksi. Siinä opasta odotellessa mietin, että tilanne on oikeastaan aika huvittava. Yleensä karhuja nähdään eläintarhassa kaltereiden takana. Tässä minä istun lukitussa kopissa sähköpaimenaidan ympäröimänä ja karhut liikkuvat ulkopuolella vapaina. Mutta yöretki karhujen maille on ollut mieleenpainuva kokemus. Yksin kojussa kokee elämyksen syvemmin, on vain minä, karhut ja suo.

Tässä yksiön sisustusta. Kojun koko on noin 3 x 1,5 x 1,5 m.


28 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen retki ja mahtavia kuvia. Olen joskus myös miettinyt, että tällainen olisi hieno kokemus. Miten on pysyvätkö karhut tosiaan sähköpaimenen takana eivätkä tule kopeille? Miten tuo meno ja tulo kopeille. Jännittikö, että tuleeko karhu kohtaamisia sillä välillä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sähköpaimenpoika aika hyvin erottaa kuvaajan ja karhut, mutta kuulemma joskus uteliaat karhut siitä huolimatta yrittävät kurkkia kojuun. Ei siinä kävellessä osannut jännittää, meitä oli niin iso joukko. Ja saksalaiset ovat aika äänekkäitä.

      Poista
  2. Hieno ilta vai mitä? Kovin oli tutunoloista. http://jussinmatkakassa.blogspot.com/search/label/Martinselkonen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli mahtava kokemus. Kävin lukemassa blogijuttusi. Upeita kuvia pikkukarhuista.

      Poista
  3. Karhut, niin ihmeellisiä, söpöjä, kauniita ja pelottavia. <3 Olen myös haaveillut piilokojureissusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karhut ovat kaikkea tuota. Mutta kun on katsellut niitä yön, niin eivät ole enää niin pelottavia.

      Poista
  4. Mahtava kokemus ja niin hienoja kuvia metsän kuninkaasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suo oli hyvä kuvauspaikka, oli valoa ja karhut lähellä.

      Poista
  5. Minkälaista siellä kopissa on olla? Mitä sinne kannattaa ottaa mukaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvauskoju on niin matala, että siellä ei voi seisoa. Jos haluaa oikoa selkää, niin on oltava makuuasennossa. Muuten ihan hyvät oltavat, kunhan ei ahdistu ajatuksesta, että ei pääse pois ennen aamua. Lämmintä vaatetta mukaan ja jos ei halua käyttää paikalla olevaa makuupussia, niin oma pussi mukaan. Riippuu tietenkin yölämpötilasta, nyt oli aika kylmä yö. Martinselkosessa eväät kuuluu retken hintaan, joten niitä ei tarvita ellei halua jotain ekstraa.

      Poista
  6. Pure nature, I love the Brown Bear. Thanks.

    VastaaPoista
  7. Todella mahtavia kuvia karhuista, kiitos! Tuo pieni vaalea on tosi söpö. Hieman jännitystäkin minusta tuossa kojussa, on se karhu kuitenkin iso eläin. Nostan hattua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännitystä vähän siinä vaiheessa kun opas lähtiessään kertoi karhusta, joka edellisyönä oli napannut hernepussin kojusta.

      Poista
  8. Jännittävää katsoakin. Ei minusta olisi kojukuvaajaksi. Laskitko kuinka monta eri yksilöä onnistuit näkemään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole ihan varma, kävivätkö jotkut karhut suolla useamminkin, mutta kyllä niitä parisenkymmentä oli suolla kaikkiaan.

      Poista
  9. Varmasti hieno kokemus. Itse en uskaltaisi viettää yötä tietäen karhujen liikkuvan aivan lähellä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummallista kyllä, ei pelottanut. Jotenkin ne ovat niin sympaattisen oloisia.

      Poista
  10. Haaveena minullakin on ollut päästä joskus karhukuvausta harrastamaan. Hienoja kuvia olet niistä saanut. Mitenkähän saksalaiset kokivat kojussa olon ja karhut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikutti siltä, että nämä saksalaiset olivat olleet ennenkin karhukojuilla.

      Poista
  11. Vautsi, upeat kuvat ja varmasti mahtava kokemuksenakin. Itsekkin olen miettinyt josko uskaltaisin joku kerta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa sanoa, olisko kokemus ollut toisenlainen, ellen viime kesänä olisi nähnyt karhuja Kuusamon valokuvauskurssilaisten kanssa. Se johti siihen, että halusin kohdata karhut kojussa yksinäni.

      Poista