Vielä Saanalle

Herään neljän aikaan aamuyöstä. On yhtä valoisaa kuin päivällä. Hetken harkitsen jaksanko lähteä vielä toisen kerran parin vuorokauden sisällä kiipeämään Saanalle. Päätän lähteä, koska tänne asti on tultu ja mielessä on löytää kukkiva jääleinikki, joka saamani vihjeen mukaan pitäisi löytyä Saanan länsirinteeltä. Puoli viiden aikaan olen jo Saanan polulla nousemassa rinnettä tunturikoivujen keskellä. Muitakin aamun kulkijoita on liikkeellä, poro rymistelee polun lähellä.

Yhtään pilveä ei näy lännen ja etelän suunnalla, Pikku-Malla kylpee auringon valossa.

Kaukana Norjan suurtuntureiden yllä on ohut usvakerros.

Outo ilmestys polun varrella. Erään lähteen mukaan joku kuvausryhmä on tuonut trampoliinin tunturiin. Hyviä kuvia siitä varmaan saakin kun rajaa trampoliinin pois kuvasta ja kuvaan jää vain hyppääjä ja maisema.

Saanan uusien kiviportaiden rakennustyöt ovat alkamassa. Kivipalkkeja ja kivituhkasäkkejä on rivissä tulevien portaiden kohdalla. Portaat tulevat olemaan vähän idempänä kuin entiset puuportaat.

Näkymä trampoliinin luota Kilpisjärvelle ja Pikku-Mallalle.

Kuljen polkua vähän korkeammalle kuin edellisellä käynnilläni. Yht'äkkiä huomaan jyrkällä rinteellä ison lapinalppiruusuryhmän. Kun alarinteen lapinalppiruusut kasvoivat yksittäin tai kahden, kolmen kukan ryhmissä, on tässä pienellä alalla useita kukkaryppäitä. Kasvusto näyttää hyvinvoivalta, lehdet ovat vihreitä ja kukat isoja.

Ei pidä unohtaa katsella maisemaa. Minulla on onnea kun saan nähdä ympäröivän maiseman selkeässä säässä. Hyvin usein pilvet ovat näköalojen esteenä Saanan kulkijoille.

Tätä karua kivikkoista maastoa katsellessa tuntuu ihmeeltä, että siinä kasvaa mitään elollista, mutta niin vain kivien koloista ja kalliopinnoilta löytyy sielikköä, varpioita, rikkoja, leinikkejä ja nuo lapinalppiruusut.

Uuvanalaikkuja kuin istutettuna.

Sielikköä varjossa....

....ja auringossa

Upea kielonkukkaa muistuttava liekovarpio viihtyy Suomessa vain Käsivarren tuntureilla.

Saanalla risteilee paljon polkuja, joten minulla oli epäilys, että tällä kertaa en ehkä tule löytämään kukkivaa jääleinikkiä. Varmimmin jääleinikin löytää myöhemmin kesällä kun itä- ja pohjoisrinteiden lumet alkavat sulaa. Länsipuolen valoisalla rinteellä jääleinikkiä ei juuri esiinny. Olen jo käynyt kääntymässä lähellä mastoa ja palaamassa polkua takaisin, kun äkkiä jalkojeni juuressa on nuo kauniit jääleinikit. Eikä vain yksittäin, vaan useammassa kohti.

Jääleinikki on avautuessaan ja kukinnan alkuvaiheessa valkoinen, mutta muuttuu kukinnan edetessä ensin vaaleanpunaiseksi ja tummenee vielä siitäkin ennen kuihtumistaan.

Kalliolla, soraikossa se kasvaa ja kukoistaa. Uskomatonta!

Auringon suunta on kääntynyt ja nyt tulomatkalla löytämäni lapinalppiruusuryhmäkin paistattelee valossa.

Saana tarjoaa vielä yhden ihmeen. En ole koskaan nähnyt enkä kuullutkaan, että sielikköä on myös valkokukkaisena.

Väsyneenä, mutta onnellisena laskeudun Saanalta. Retkellä on mennyt aikaa yli työpäivän verran, eli iltapäivä on pitkällä kun olen takaisin kylällä.

Katso myös edellinen Saanan retki: Alppiruusuja Kilpisjärvellä