sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Helatorstai Kitkajoen rannalla

Ainakin kerran vuodessa käyn kulkemassa Kitkajoen takarantaa Myllykoskelta alavirtaan. On vaihtelua katsoa tuttua maisemaa toiselta kantilta. Mutta ennen kun pujahdan Putaanojan sillan luota Aallokkokosken rannalle, käyn pienellä suolla katsomassa pohjanruttojuuren kukinnan kehitystä. Pohjanruttojuuri on Suomen ainoa alkuperäinen ruttojuurilaji. Etelänruttojuuri ja japaninruttojuuri ovat tänne koristekasveiksi tuotuja vieraslajeja. Pohjanruttojuuri kasvaa nimensä mukaisesti Pohjois-Suomessa, suurimmat esiintymät ovat Kittilän seudulla ja Käsivarressa. Kuusamosta tiedän yhden kasvupaikan ja sinne suuntaan ensiksi.

Olen käynyt kuvaamassa pohjanruttojuurta useana keväänä, mutta nyt osuin ensimmäistä kertaa paikalle kun kukinta on parhaimmillaan. Pohjanruttojuuri puskee versonsa ja kukkanuppunsa jään ja lumen läpi, siksi se kukkii hyvin aikaisin. Ja kukintohan on erittäin kaunis.




Vasta pari viikkoa sitten suo oli lumen peitossa, nyt sulamislammikoista nousevat pohjanruttojuuren nuppuiset varret.


Toinen aikainen kevätkesän aikainen kukkija on pahtarikko. Yksi tuntemani kasvupaikka on hyvin vilkasliikenteisellä paikalla. Siksi jännitän joka kevät onko kukkavarsi saanut kehittyä rauhassa.


Kukkatervehdysten jälkeen matka jatkuu Kitkajoen varteen. Korkealta kalliolta on hyvä näkyvyys Jyrävän alapuoliseen suvantoon ja Siilasmajalle. Retkeläiset siellä pakkaavat rinkkojaan lähtövalmiiksi. Jyrävän putos jää ylävirrasta katsottuna melko hyvin piiloon.


Koskilauttayrittäjä on kiinnittänyt lauttansa juuri Jyrävän putouksen yläpuolelle. Lautat lasketaan tyhjänä koskea alas Jyrävän suvantoon ja siitä retkeläiset jatkavat meloen Kitkajokea alas.


Hivuttaudun rinnettä alas Jyrävän niskalle. Varjoisalla rannalla on vielä lohkare sinistä jäätä.


Nämä pienet luolat löytyvät Jyrävän takarannan kalliosta. Matalammassa luolassa mahtuu juuri istumaan, olen joskus syönyt siellä eväitä. Nyt jatkan matkaa jokirannan tulipaikalle evästelemään.


Kallioseinämä antaa hyvän suojan pohjoistuulilta.


Nuotiopaikka on ihan jokirannassa, mutta puukatos ja huussi ovat kallion päällä. Kirves löytyi tällä kertaa nuotiopaikalta, viime käynnilläni en löytänyt kirvestä kummaltakaan paikalta.


Nuotiosavun tuoksu ja Jyrävän jyrinä vieressä, asioita joita ei saa kuvaan. Nyt oikeastaan ensi kerran tajusin mistä nimi Jyrävä johtuu. Putouksen kohinan lisäksi siitä kuuluu kumeaa jyrinää kun vesimassat putoavat yhdeksän metriä alaspäin.









Kallioiden välin kurusta pääsee nousemaan ylös. Jyrkkään rinteeseen on viritetty köysikaide avuksi. Mahtava kalliopaasi on ihan putouksen kohdalla. Tulee ihan mieleen muumitarinoiden Mörkö.


Kitkajokea Aallokkokosken ja Jyrävän välillä


Koivun lehdet ovat vasta avautumassa hiirenkorvista lehtiruusukkeeksi helatorstaina Kitkajokivarressa.


Paluumatkalla jään kuuntelemaan ja katselemaan pauhaavaa Aallokkokoskea.


Kuivalla rantapenkalla on mukava istua, aurinko lämmittää ja koski kohisee eikä itikoistakaan ole vielä haittaa.


Myllykoskella on helatorstain kauniina aurinkopäivänä ruuhkaa. Kun aamulla lähdin polulle, ei parkkipaikalla ollut yhtään autoa, palatessa joka paikka on täynnä autoja.






Lopuksi fantasiakuva Myllykoskesta, päällekkäisvalotuksella on loihdittu usvaa kosken yläpuolelle.

4 kommenttia:

  1. Huimaa vedenvoimaa, voi kuvitella pauhun ja jyrinän.
    Erkoisen hieno otos Ruttojuuren kukinnosta, ihmeellistä, että se nousee jopa lumesta kukkimaan.

    VastaaPoista
  2. Ihan taivaalliset maisemat!
    Ja kuvat ovat pelkkää silmän iloa, kuten tavallisestikin :-)

    VastaaPoista