torstai 7. helmikuuta 2019

Revontulia pitkästä aikaa

On kulunut lähes kolme kuukautta siitä kun edellisen kerran pääsin näkemään kunnon revontulia. On ollut pilvistä tai olen ollut väärässä paikassa. Helmikuun alussa vihdoin onnistui. Parina iltana Kuusamon taivaalla loimusivat revontulivyöt.

Kun taivaalle piirtyy leveä ja liikkumaton vihreä vyö, jonka voi nähdä autossakin autovalojen yläpuolella, on odotettavissa jotain tapahtuvan pian. Ehdimme juuri kuvauspaikalle kun revontulikaari alkoi liikkua ja sen alareunasta lähti kiitämään pitkin taivaanrantaa silminkin erottuva punainen juova.


Sitten loimut alkoivat kohota ylös kohti taivaankantta.






Revontulivyön molemmin puolin oli suoraan ylös nousevia tuikkeita, joissa myös oli punaista väriä.


Kuvauspaikalta on Rukan rinteisiin alle kymmenen kilometriä, joten Rukan yläpuolelle muodostuneista lumetuspilvistä heijastui valoa ympäristöön.


Tämän kuvauspaikan löysin vasta kun revontuliloimut olivat sammumassa.


Pakkanen oli kiristynyt lähelle kolmeakymmentä astetta, mutta kävimme vielä Ala-Kitkan rannan kuvauspaikallakin. Sinne heijastui keinovaloa Käylästä ja tieltä järven takaa. Valkoinen pisteviiva metsän yläpuolella on auton valojen heijastamaa.




Nopea punainen valo on vaikeinta kuvata, etenkin silloin kun kuun valoa ei ole yhtään. On käytettävä lyhyttä valotusaikaa, että kirkkaan valon sävyt erottuisivat kuvassa, mutta silloin muu ympäristö jää liian tummaksi. Paikanpäällä nähtynä tuo vilistävä punainen on upeaa katseltavaa pimeässä yössä.










Vielä kotimatkalla piti pysyähtyä tien varren levikkeelle taivaalle tuijottamaan.




Seuraavana yönä pakkaslukemat olivat myös kolmenkympin tienoilla. Revontulivyö pysyi lähes liikkumattomana. Edellisyöhön erona oli se, että nyt taivaalla ei ollut yhtään pilveä. Ainoa valo yöhön tuli taivaanrannan revontulikaaresta.






Jossain vaiheessa kaaren pää heräsi eloon ja muutama loimu kohosi korkeammalle taivaalle. Sitten pimeni.


Kokonaista revontulikaarta ei saa yhteen kuvaan kuin kalansilmäobjektiivilla. Minulla on vain tavallinen laajakulmaobjektiivi. Tässä kuvasta saa käsityksen miltä taivaalla näytti. Kuvassa on yhdistettynä kaksi vaakakuvaa.

13 kommenttia:

  1. Jopa on ollut tarjolla herkkua ja vielä kahtena yönä! Aina nuo taivaantulet ovat yhtä sykähdyttäviä. Itse en ole aikoihin nähnyt, kun en jaksa valvoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt ei tarvinnut valvoa kovin myöhään kun revontulet ilmestyivät jo alkuillasta.

      Poista
  2. Komea kaari ja värit kirkkaat. Aina jotenkin taianomaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niinhin vain kyllästy. Aina yhtä yllätyksellistä ja aina vähän erilaista.

      Poista
  3. Upeita! En ole koskaan niitä nähnyt kuin kuvissa, enkä usein näin hienoissa. Täällä ne ovat himmeämpiä, jos joskus näkyvät. Meillä on pohjoisen puolella korkea metsä, niin senkin takia jäävät näkemättä.
    Ei ole ihme, että ihmiset kaukaakin tulevat Lappiin, kun siellä voi nähdä noin huikeaa luonnon taidetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on se lähtemisen vaikeus kun on etsiydyttävä pimeään pohjoisen suuntaan avoimelle paikalle. Lapissa revontulten näkeminen on varmempaa, mutta monesti pilvet estävät näkyvyyden sielläkin.

      Poista
  4. Hieno kuvat kuten vain Sinulla ovat. Joskus mietin miksi ei voi taltioida aidosti ja oikeasti sitä, mitä luonnossa tapahtuu, sitä kun seisot ja kuvaat näitä... kuvasi ovat kuitenkin parhaimpia, mitä tästä näytelmästä on koskaan taltioitu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Revontulikuvia taitaa olla niin monenlaisia kuin on kuvaajiakin. Kamera näkee enemmän kuin ihmissilmä ja toisaalta on yksilöllisiä eroja värien näkemisessä. Punainen väri esimerkiksi ei aina näy ollenkaan silmillä katsottuna, mutta kamera sen löytää. Siksi revontulikuvat ovat aina kuvaajan näkemys.

      Poista
  5. Ihan uskomatonta ja niin kaunista! Taivaantulien tanssi on upeaa! Todella hienot kuvat meidän iloksi!

    VastaaPoista
  6. Upeita kuvia ja mitkä värit noissa ovat :)

    VastaaPoista