lauantai 23. helmikuuta 2019

Pyhävaaran halovalot

Laittautuessani aamuhämärässä Pyhävaaralle vievän polun päähän, näyttää kuin joku olisi juuri harpponut sieltä päin, koska lumessa erottuu syviä jälkiä. Kun silmä alkaa hahmottaa hämärässä paremmin, tunnistan jäljet hirven tekemiksi. Muuta jälkeä polulla ei sitten olekaan. Lunta on satanut viime aikoina sen verran, että liukulumikenkä uppoaa kolmisenkymmentä senttiä.

Muutaman sadan metrin jälkeen hirven jäljet kääntyvät pois polku-uralta. Edessä on kahlausta ylämäkeen yli kilometri. Tänä aamuna en tulisi ehtimään vaaralle auringonnousun aikaan.


Vähän ylempänä koukkaan metsän läpi latupohjalle. Sitä pitkin on nopeampi ja helpompi nousta rinnettä ylös. Suon laidan puista näkee hyvin tämän hetken tykkytilanteen. Viime aikojen myrskytuulet ja suojasää ovat pudottaneet lumia puista monin paikoin.


Kun latu kääntyy notkoon kohti Pyhävaaran kotaa, poikkean vasemmalle ja lähden nousemaan kohti Isoa Pyhävaaraa. Ylempänä rinteessä hanki on tiivistynyt ja kantaa paremmin liukulumikenkää. Silti uppoan aina silloin tällöin syvälle lumeen.  Auringonnousun aikaan olen vielä rinteen kuusikossa, joten voin vain kurkkia puiden välistä nousevaa aurinkoa ja sen vierelle muodostuneita sivuaurinkoja.




Auringon ensimmäiset säteet värittävät puut kauniin vaaleanpunaisiksi. Helmikuun loppupuolella värikkään valon hetki on lyhyt.




Yht'äkkiä ihan muutaman metrin päästä lähtee iso ukkometso lentoon. Se on ollut kiepissä lumen suojaamana. Metson jäljeltä jää vain reikä hangen pinnalle. Se on pudottautunut puusta kieppiin.








Kun olen päässyt avonaiselle näköalapaikalle, tulee samantien kiire hakeutua tuulensuojaan. Kun pakkasta on 16 astetta ja tuuli 11 m/s, vastaa tuulen ja lämpötilan yhteisvaikutus -29 asteen pakkaslukemaa. Tällä kelillä ei tarkene seisoa kovin kauan yhdessä paikassa. Onneksi rinteessä on suojaavia puita, joiden alaoksat ovat vielä paksun tykkylumen peitossa. Niiden suojasta tarkenen kuvata etelään avautuvaa maisemaa ja sateenkaarenvärisiä sivuaurinkoja. 













Otan metsosta mallia ja kaivaudun syvälle lumeen teetauon ajaksi.






Liu'uttelen alamäkeen pois tuulen tuiverruksesta. Suojaisessa notkelmassa ei tuuli ei tunnu ja tuntuu kuin aurinko jo lämmittäisi. Vain kuvittelenko vain.


20 kommenttia:

  1. Kyllä talvi panee parastaan vielä, tosi komeat värit ja valot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sää vaihtelee paljon, mutta täällä pysyy kuitenkin enimmäkseen pakkasen puolella.

      Poista
  2. Oi tätä pohjoisen valoa ja haloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä hetken aikaa on kaunista talven valoa, sitten on jo alettava odottamaan kesäöiden valoa.

      Poista
  3. Upeita kuvia ja on kyllä hienoja tuollaiset halovalot! Talvi on kyllä ihana vuodenaika, varsinkin tuollaisissa maisemissa:) Mukavaa viikonloppua♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koskaan ei voi tietää kun lähtee, mitä löytää. Tuon aamun löytö oli nuo halovalot.

      Poista
  4. Harvoin olen päässyt näkemään sivuaurinkoja luonnossa, olet saanut pyydystettyä tosi hienot värikimarat kuviin. Täytyisi kaivaa jostakin esiin selitys siitä miten haloo-ilmiö syntyy ja kauanko se kestää, vai riippuuko se täysin kuvaajan ja valon lähtöpisteen välisestä kulmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmassa olevat jääkiteet ja sopivasta suunnasta tuleva valo on oltava, mutta olen ymmärtänyt, että jääkiteiden muodolla on myös merkitystä haloilmiön synnyssä.

      Poista
  5. Kaunista. Kunpa nämä hienot talvimaisemat eivät ihan vielä katoaisi tulossa olevan lämpöaallon takia.
    Kuvissa on vileä tykkyä, täällä ovat puut paljolti puhdistuneet, aivan ylhäällä sentään tykkyjä jäljellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alhaalta katsoen näytti, että kaikki tykyt on poissa, mutta löytyi niitä sentään. Nyt on taas ollut niin lauhaa, että tainnut viedä viimeisetkin.

      Poista
  6. Beautiful views of the snowy winter at the rising sun. A snow falling on snow-covered trees and making them pink. it's an amazing view. Greetings.

    VastaaPoista
  7. Kylläpäs kultaa aurinko hienosti lumisten puiden oksia. Mitkä maisemat!!! Tänä keväänä aion vielä tehdä matkan Lappiin. Oma rauhansa siellä metsien keskellä hiihdellessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä hiihtokeskuksen tuntumassakin huomaa,että ei tarvitse hiihdellä kuin muutama kymmenen metriä umpihankeen, niin olet itseksesi metsän keskellä.

      Poista
  8. Kiitos sinulle, kun siellä tuimassa pakkasessa hiihtelet ja kuvaat upeita näkymiä meille etelämmän Suomen ihmisille nähtäväksi. Täältä jo lumi sulaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt alkaa taas huomata miten suuri ero kevään edistymisessä on Etelä- ja Pohjois-Suomen välillä. Ero on suurin juuri kevättalvella.

      Poista
  9. Värit ovat siellä jotain käsittämätöntä. Hirven jälkiä aamuhämärässä eteenpäin! Mutta palkintona upeat näkymät. Voi vain ihailla.

    VastaaPoista