Yöksi saareen

Toukokuun kauniit, aurikoiset päivät ovat olleet ihanteellisia melontaretkeilijälle. Kun säätiedotus lupasi kauniin ilman lisäksi vielä heikkotuulista säätä, lähdin jatkamaan viime keväänä aloittamaani tutustumista Etelä-Konneveden kansallispuistoon.

Kiertelin viime keväänä Konneveden saaria lähtöpaikkana Hanhitaipaleen kalasatama, nyt lähden liikkeelle Kivisalmesta, eteläisen Konneveden pohjoisosasta. Tänään Konnevesi hemmottelee melojaa täysin tuulettomalla säällä. Kovalla tuulella edessä avautuva Mäkäräniemenselkä olisikin vaativa melottava pikkuisella kajakillani.

Retkeni yöpymispaikkana on Ruohosaari ison Selkäsalon saaren kupeessa. Saari on noin sata metriä pitkä ja leveimmillään viisikymmentä metriä. Kapea salmi erottaa sen Selkäsalosta. Rantautumispaikka kajakille löytyy saaren länsireunalta. Olen juuri nousemassa kajakista, kun ihan läheltä kuuluu joutsenen kailotus ja kohta kaksi joutsenta lentää ihan nenäni edestä. Myöhemmin tulen huomaamaan, että salmi on suosittu joutsenten ja kurkien lentokäytävä.

Pystytän teltan ja laittelen vähän ruokaa laavulla. Kuikat tulevat seuramaan tekemisiäni ihan rannan tuntumaan. Niistä onkin seuraa koko retken ajan.

Iltapäivällä lähden kiertelemään saaria. Järvellä ei ole kulkijoita tähän aikaan keväästä. Meloin koko päivän näkemättä muita vesilläliikkujia. Illalla kuulin uisteluveneen äänen, mutta sitäkään en nähnyt.

Onhan minulla seuraa. Kuikat tulevat ihan kajakin viereen ihmettelemään. 

Palaan takaisin leirisaareen. Saari on nimeltään Ruohosaari, mutta en ymmärrä miksi. Ruohoa ei saaressa ole. Kasvillisuus on mustikkaa, variksenmarjaa, suopursua ja juolukkaa. Juolukassa on pienet punaiset nuput.

Myös suopursu availee ensimmäisiä kukintojaan.

Ruohosaaren laavu on Rautalammin kunnan huoltama. Poikkeuksena kansallispuiston tulipaikkoihin laavulla on pilkotut puut ja jätehuoltopiste.

Illalla järvi tyyntyy taas peiliksi. Istun tulilla ja kuuntelen konserttia. Äänessä ovat joutsenet, kuikat, kurjet ja teeret. Käki ja pöllökin yrittävät saada äänensä kuuluviin, mutta esityksen pääesiintyjiä ovat kuuluvaääniset kuikat.

Kurkien ääni voimistuu yht'äkkiä ja kohta kaksi kurkea lentää ihan laavun ohitse. Kurjet lentävät samaa reittiä kapean salmen läpi kuin joutsenet päivällä.

Ilta on kaunis. Ennen kuin aurinko painuu horisonttiin, se ehtii kiertyä näkyviin juuri Selkäsalon kärjen takaa.

Vähän ennen keskiyötä istun vielä hetken tulilla ja kömmin sitten telttaan. Olen juuri nukahtamassa, kun ihan korvan juuresta alkaa kuulua teeren pulputus. Teeri on tullut viereiseen saareen. Se on varmaan ihan rannan tuntumassa lahden takana ja vesi kantaa ääntä hyvin. Pulinaa riittää aina auringonnousuun saakka.

Olin varmaan alitajuisesti ajatellut herääväni auringonnousua katsomaan, eli herään kymmenen minuuttia ennen kuin aurinko tulee esiin.

Jos ilta oli kaunis, niin eipä aamussakaan ole valittamista.

Aamun väri on punainen. Pakkailen kiireettä varusteet kajakkiin ja lähden melomaan kohti Kivisalmea.

Paluumatkallekin riittää leppoisaa melontasäätä.

Kansallispuiston tunnuslinnun, kalasääsken, näkeminen on hieno lopetus retkelle.