Lumikenkäretki Ristikalliolle

Monena talvena olen suunnitellut retkeä lumen aikaan Ristikalliolle, mutta se on jotenkin vaan jäänyt toteuttamatta. Ristikalliolle on reilun neljän kilometrin matka Sallantieltä, eli Karhunkierroksen toiselta aloituspaikalta. Karhunkierroksesta johtuu, että reitillä kuljetaan läpi vuoden. Nyt oli tarjolla aurinkoa ja kantohankea, jonka päällä viiden sentin pehmeä lumikerros. Täydellinen lumikenkäsää, jos viaksi ei lueta aamun reilua pakkasta, -25 astetta.

Aamu alkaa kuitenkin Käylänkosken auringonnousulla. Kun matkalla Ristikalliolle ajan Käylän ohi, en malta olla pysähtymättä koskelle. Kosken yllä leijailee pakkashöyryä, jonka läpi nouseva aurinko yrittää puskea säteitään.

Sallantien parkkipaikalla on yhtä paljon pakkasta kuin Käylässäkin, -25 astetta. Riisitunturin retkestä viisastuneena olen lisännyt vaatekerroksia, joten sen suhteen pitäisi pärjätä. Jalassa on maastokengät, ne ovat lämpimämmät kuin monot.

Edellispäivien lumisateiden jälkeen polulla ei ole kuljettu. Polku-uralla on 5-10 senttiä uutta lunta. Suolla jäljet häviävät kokonaan.  Suon ylitys kesäaikaan tapahtuu pitkospuita pitkin, joten suolla ei ole reittimerkintöjä. Talvinen maisema näyttää erilaiselta kesäiseen verrattuna. Siksi on paras katsoa Reittikartan opastusta, että osun polun päähän suon toisella puolen.

Metsässä reittimerkinnät ja polku erottuvat hyvin. Liukulumikenkä on kuivassa pakkaslumessa aika nihkeä. Eteneminen on enempi kävelyä kuin liukumista.

Aventojoen rannalla on ensimmäinen pysähdys. Joessa on muutamia virtapaikkoja, jotka ovat pysyneet sulana koko talven. Pakkasyön jälkeen rannan risukot ovat huurteen peitossa ja joessa on koristeellisia jäämuodostumia.

Pieni katajapensas on pitkien höyhenenmuotoisten huurteiden ympäröimä.

Aventojoen rantakoivut koreilevat huurrehopeaisina.

Aurinko on jo korkealla kun lopulta ehdin Ristikallion näköalapaikalle. Valkoisena hohtava lumi hankaloittaa kuvien valottamista. Matalampi valo olisi ollut kuvauksellisempaa.

Laskeudun alemmas kohti Ristikallion tupaa, mutta matkalla käyn tuvan edustan kallioniemekkeellä kuvaamassa vastarannalla kohoavaa komeaa kalliota.

Ristikallion tuvassa ei ole ollut yöpyjiä pariin päivään. En ala lämmittää tupaa, vaan teen tulet auringon valaisemalle nuotiopaikalle.

Ristikallion vesipaikka on pieni koski Aventojoessa,parisataa metriä tuvalta.

Ristikallion tulipaikan näköalat ovat komeat. Tuli ei suinkaan hulmua vesisankoa hipoen, vaikka kuvassa siltä näyttääkin.

Paluumatkalla pakkanen ei enää haittaa, mutta sää alkaa pilvistyä ja avonaisilla paikoin tuulee kovasti. Neljä "oikeata" Karhunkierroksen kulkijaa tulee vastaan, kaksi hiihtäen ja kaksi lumikengillä. Omat kulkuvälineeni, eli liukulumikengät, olivat hyvä valinta tälle kelille ja tälle polulle.