Riisin rykäsy

Seuraan huolestuneena auton lämpömittaria ajellessani aamuyöllä kohti Riisitunturia. Kitkantiellä mittari näyttää -26,5 pakkasastetta, eli melko lailla rapsakkaa hiihtokeliksi. Mutta luotan siihen, että ylhäällä tunturissa on lauhempaa. Rukallakin oli vain seitsemäntoista astetta pakkasta.

Olen Riisitunturin parkkipaikalla puoli kuuden aikaan. Pakkanen on ihan kohtuulukemissa, vain viisitoista astetta. Laitan sukset jalkaan ja lähden polku-uraa kohti Riisitunturia. Haluan nousta mahdollisimman ylös tunturin rinnettä ehtiäkseni näkemään auringonnousun. Varsinainen hiihtolatu kulkee alempaa, siksi tämä poikkeama varsinaiselta hiihtoreitiltä.

Kello 6:05 aurinko tulee esiin melko tarkalleen idän suunnalta.

Tykyt ovat karisseet puiden ympäriltä. Puut ovat vääntyneet jään ja lumen painosta.

Ensimmäiset säteet värjäävät Riisin rinnettä.

Tämän kuvan otin pokkarilla. Aurinko on kuvassa hyvin erikoisennäköinen, kuin ryppyinen appelsiini.

Valon ja varjojen leikkiä.

Kitkajärvi

Yhytän hiihtoladun vähän ennen Riisitunturin tupaa. Tästä alkaa minun Riisin rykäsyni. Riisin erämaalatu on eilisissä juhlallisissa ristiäisissä saanut nimekseen Riisin rykäsy. Latuyhteys Tolvasta Riisitunturille on ollut jo aiemminkin, mutta nyt latu on muutettu ympärysreitiksi, jolloin uutta latupohjaa on tullut noin neljä kilometriä.

Riisitunturin tupa

Edessä on lähes viisi kilometriä loivaa myötämäkeä. Liu'uttelen vauhdikkaasti rinnettä alaspäin tietäen, että tämän helpon osuuden maksunaika tulee paluumatkalla.

Riisitunturi Pikku-Riisin rinteeltä kuvattuna

Kilometrit hujahtavat nopeasti. Matkan varrella huomaan ilman viilenemisen mitä alemmas tulen. Riisitunturin majan ja Tolvan laavun korkeusero on sataviisikymmentä metriä ja nyt, kylmänä pakkasaamuna, korkeusero tuntuu huomattavana lämpötilaerona. Lähestyessäni Tolvan laavua toivon että aurinko paistaisi laavulle.

Toiveeni toteutuu. Aurinko on juuri kääntynyt valaisemaan laavun pihaa. Eilisten juhlallisuuksien jälkeen laavun polttopuut ovat melko vähissä, mutta on niitä sen verran, että saan aikaan pienet lämmittelytulet eväiden syönnin ajaksi.

Lunta on paksulti. Lumeen on muovattu portaat että kinoksen päältä pääsee kulkemaan alas laavuun.

Mukava evästelypaikka tämä vanha lato. Ladossa on pitkä pöytä penkkeineen ja seinän vierellä on myös penkki. Pöydälle on jätetty kasa pipareita, ilmeisesti eilisistä ristiäisistä ylijääneitä.

Riisin ladun toinen lähtöpaikka on Korpihillan pihapiiri Tolvan kylässä. Tällä kertaa en hiihdä sinne, koska olen niin aikaisin liikkeellä että Korpihillan tarjoilut eivät ole tähän aikaan saatavilla.

Erämaaladun kartta ja ladun korkeusprofiili

Evästauon jälkeen alkaa paluumatka ja ylämäki. Maasto kohoaa niin, että silmällä nousua ei oikein erota, mutta sukset ei kulje niin sujuvasti kuin tasamaalla. Oman vaikeusasteensa matkantekoon tuo pitopohjasuksen lipsuminen. Pakkaskeli ei ole paras mahdollinen pitopohjasukselle.

Pysähdyn Välikummunsuon laidalla välipalatauolle. Aurinko on ollut takanani koko paluumatkan ajan ja nyt vilkaisen taaksepäin. Auringon ympärillä on kehä; 22 asteen rengas ja sivuauringot. Haloilmiö onkin hieno loppunäytös retkelle Riisitunturin ladulla.

Linkit: Riisitunturin talvireitit
Luontoon.fi/Riisitunturin reitit