torstai 1. tammikuuta 2015

Auringonkierto

Uudenvuoden aattona potkukelkkailen aamuhämärässä kaupalle. Taivaalla loistavat hieman yli puolikas kuu ja tähdet. On siis tulossa selkeä päivä. Pakkastakin on vain viisi astetta. Siispä reppuun evästä ja retkelle. Päivän pituus on muutamaa minuuttia vajaa kolme tuntia. Leudossa säässä voi seurata koko auringonkierron. Mutta missä, vaaran laella vai jokirannassa?

Toissapäiväinen pilvisen päivän retki Kiveskoskelle saa uusinnan. Tuntia ennen auringonnousuaikaa olemme paikalla. Lähden liukulumikengillä ylävirtaan ja viime hetkellä, ennen taivaanrannan punavärin haalenemista, ehdin ottaa muutaman kuvan. Miten se sanonta olikaan; aamurusko-päivän pasko, vyöryykö pilvikerros kuitenkin peittämään taivaan.



Edellisyönä on satanut taas kymmenisen senttiä lunta. Minulla on vaikeuksia liukulumikengän kiinnityksen kanssa. Olin laittanut jalkaan maastokengät jotka ovat liian suuret siteeseen. Yritän säätää sidettä, mutta en onnistu liikuttamaan salpoja. X-Trace-side on pitävä ja helppo laittaa jalkaan, mutta sen säätäminen on hankalaa.



Vaikka lunta on vielä rannan puissa ja pensaissa, niin paikoin tuuli on pudottanut pensaiden ja puiden oksien kauniit pumpulikoristeet.  Etsin edelliskäynnillä löytämääni pientä koivua roikkuvine riippaoksineen. Lopulta löydän sen rannalta, mutta lumettomana ja pystyoksaisena.






Vastarannalla vilahtaa lumisten koivunoksen välistä tulen kajoa. Retkikaveri on siellä viritellyt kotaan makkaranpaistotulet.

Sieltä se aurinko nousee lyhyelle kierrolleen eteläiselle taivaalle.



Auringon noustua hieman ylemmäs alkavat auringon värjäämät puiden latvat heijastella virrassa.










Kota on hyvin maastoutuneena lumen keskellä. Ilmankos vastarannalle ei näkynyt kuin loimu tulisijassa.


Evästellessä voi katsella kaunista lumimaisemaa ja kuunnella tulen ääniä.


Mikäs pelastusjoukko sieltä saapuu? Tilanne ei ole kuitenkaan niin paha kuin voisi luulla. Nämä oranssihaalarein, kypärin ja pelastusliiven varustellut kulkijat ovat koskikellujia.



Käsi pysytyssä ei tässä tapauksessa tarkoita avuntarvetta, vaan kellujalla on kädessään actionkamera, jolla uintireissu tallennetaan.


Auringonkierto alkaa olla lopuillaan. Tähän aikaan vuodesta aurinko laskee lahden takana näkyvän pienen saaren taakse.






Auringonlaskun jälkeen taivaalla hehkuvat taivaanrannan punaiset ja keltaiset sävyt.

28 kommenttia:

  1. Voi että on taas hienoja maisemia! On se jännä miten tuo pienikin auringon pilkahdus heittää värit ihan toisella lailla näkyviin, tuo kelta-oranssin ja sinisen kontrasti on aina yhtä sykähdyttävä.
    Koskikellujilla näkyi olevan hauskaa, enpä ole tuollaista toimintaa tiennyt olevankaan, asutkin niin hyvin maastosta erottuvat, tulee ihan tosiaan pelastusryhmäläiset mieleen!

    Hyvää uutta vuotta, toivottavasti jaksat laitella tänne lisää näitä kauniita kuvia, minä ainakin käyn niitä aina katselemassa, vaikken aina jaksa kommentoida ;) Jatka, pliis, samaan malliin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vähäinenkin auringonpaiste ilahduttaa ja matalalta tuleva valo on värikkäämpää.
      Kiitos Eija.

      Poista
  2. Voi näitä sinun kuviasi kuinka upeita ne taas onkaan ♥
    No empä ole ennen kuullutkaan koskikellujista. Hihi, nimen perusteella voisi luulla uudeksi lintulajiksi, onhan se koskikarakin olemassa =) Minua ei kyllä saisi tuonne hyiseen veteen lillumaan, mutta taitaa olla mahtava kokemus.
    Oikein Hyvää ja Seikkailurikasta Uutta Vuotta Sinulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä ne koskikellujat uiskentelivat koskikarojen kanssa samoilla laineilla. Kiitos Sude.

      Poista
  3. Aikainen lintu madon nappaa, sinun tapauksessa aikaisin liikkeellä = upeat kuvat.
    Uskomattomia nuo koskikellujat. Koskas itse kokeilet?
    Hyvää alkanutta uutta vuotta (taisin ehkä jo toivotellakin aiemmin.. mutta liika kerta ei kai ole pahasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin kauppareissun aikaisin kannatti. Päivällä kaupan parkkipaikalla näytti olevan ruuhka.
      Taidan mieluummin valita kajakin vesilläliikkumiseen. Kiitos Orvokki.

      Poista
  4. Huikeita kuvia, on valoa ja lunta. Koskikellunnasta minulla on oma versio, märkäpuku, maski ja snorkkeli. Kädet levälleen ja katse pohjaan, on muuten upeaa touhua.
    Hyvää Uutta Vuotta myös sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin Ari. Vedenalaisen maailman katselu on varmasti kiehtovaa.

      Poista
  5. Huikeita kauniita talvisia kuvia.
    En ole tiennyt tällaisesta kellunta harrastuksesta, mutta nytpä tiedän.

    Mukavaa alkanutta vuotta 2015!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, hyvää uutta vuotta myös sinulle. Koskikelluntaa on harrastettu jo vuosia. Ensimmäiset kellujat näin viitisen vuotta sitten Kuhmossa.

      Poista
  6. Lumoavan kaunista! Sohvaperuna ihastelee...liikkuminen jäänyt taas aivan liian vähiin ja kiloja heti kertyy. Hiihtäminen ei ollut koskaan se minun juttuni. Liekö kouluajoilta jäänyt traumoja, heh. Kiitos taas kuvista ja kuvauksellista uutta vuotta toivotan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos hiihtäminen ei tunnu kivalta niin kannattaa kokeilla lumikenkäilyä. Varsinkin paksussa lumessa päivän kuntopiste on nopeasti hankittu. Kiitos Beate.

      Poista
  7. Täällä loppuvat sanat, miten uskomattoman hienot kuvat jälleen!
    En ole koskaan tainnut nähdä luonnossa miten upeasti auringonvalo heijastuu puitten latvoista veteen.
    Täällä kellutaan Vuoksessa,haluaisin sen kokemuksen! Olin kerran katsomassa kun kaveri käytti syntymäpäivälahjaansa.
    Elämyksellistä uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinko on niin matalalla koko kiertonsa ajan, että se tavoittaa vain puiden latvat. Ylempänä vaaroilla ja tunturissa se ylettyy valaisemaan puitakin.

      Iloisesta kikattelusta päättelin, että kellujilla oli hauskaa. Kiitos Vikki.

      Poista
  8. Ihmeellistä, miten aurinko tuo kuviin tunnelmaa, kun esim.vertaan edellisen postauksen ja tämän kuvasaldoa.
    Retkikellunta saattaa olla jännittävä kokemus. Minulle ihan uutta.
    Kiitos mainioista retkikuvauksista upeine kuvineen. Niistä olen saanut itsellenikin vinkkejä.
    Toivotan sinulle tästäkin vuodesta kokemusrikasta ja antoisaa retkeilyvuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin aimarii.
      Taas nähtiin, miten erilainen sama paikka voi olla eri säässä tai erilaisessa valossa.

      Poista
  9. Uskomattomat näkymät!

    Koskikellujista en ole ennen kuulutkaan, kylmän ja hurjan näköistä puuhaa.

    Hyvää retkeilyvuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi. Tällä kertaa kellujilla oli aika leppeät olot, kun pakkasta ei ollut viittä astetta enempää. En tiedä onko harrastuksella pakkasrajaa, mutta voin kuvitella miten arktista touhua se voisi olla vaikkapa 35 asteen pakkasessa.

      Poista
  10. Kauniit kuvat ja maisemat :-)

    Koskikellunta ei kuulosta kutsuvalta... Mielelläni jätän sen harrastuksen muille :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiveskoski näytti kuljettavan kellujia hiljalleen. Jos lainet loiskuisivat naamalle, voisi olla paljon epämukavampaa.

      Poista
  11. Kerrasssaan upeat kuvat!
    Tuo koskikellunta oli minullekin ihan uusi juttu...en kyllä itse uskaltaisi :)

    Mukavia kuvausretkiä tällekin vuodelle!

    VastaaPoista
  12. Niin se on, voimakas auringonvalo. Joka näkyy jälleen. Ja jonka itsekin tallensin, korkeammalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut vain melko harvinaista tuo auringonvalo viime aikoina.

      Poista
  13. olipa onni löytää tykösi -kaunista ja rauhoittavaa sanoin ja kuvin :)

    VastaaPoista
  14. Voi miten upealle retkelle päästit meidät mukaan, kiitos! Hengästyttävän kauniita kuvahetkiä. Tuollainen koskikellunta voisi olla muuten mahtava kokemus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi harmaiden päivien välissä on tarjolla vähän aurinkoakin. Kiitos Hannah.

      Poista