torstai 18. syyskuuta 2014

Taatsin seita

”Syvimmässä sydänmaassa, korkealla Kitisen latvoilla, on Taatsin seita, ristimättömän kansan kuulu jumalainen…Pienen jyrkkärantaisen Taatsijärven pohjoisrannalla, äkkijyrkän pahtaseinän suojassa, se seisoo kuin mahtava röyhyinen peikko, harmaa vuorenäijä. --- Aikoinaan sanotaan ukon päässä olleen ”lakinkin”, kivimuodostuman kuin lapinäijän nelikolkkapäähineen, mutta uskottomat ihmiset ovat karistaneet sen maahan.”

Näin kuvailee Samuli Paulaharju vuonna 1922 ilmestyneessä Lapin muisteluksia-kirjassa. Taatsin seita-nimi kuulostaa tutulta, mutta en olisi osannut sijoittaa sitä kartalle. No, karttaa tutkiessa tulen samaan tulokseen kuin Paulaharju, syvimmässä sydänmaassa se on. Matkaa Kittilän keskustasta on noin sata kilometriä ja Inarista vielä enemmän. Pokan kyläkin tuli samalla karttasilmäilyllä paikallistettua. Taatsin seidalle vievälle sivutielle käännytään Pokan kylästä Inari-Kittilä-tieltä. Pokka on tunnettu pakkasennätyksistään. Se kilpailee Sallan Naruskan kanssa Suomen kylmimmän paikkakunnan tittelistä.

Kun sivutietä on ajettu noin kaksitoista kilometriä, on tien varrella parkkipaikka ja viitta osoittaa polulle. Noin sadanviidenkymmenen metrin jälkeen ollaan rotkon reunalla ja sieltä seitakivi jo näkyykin.




Taatsin seita on rotkon seinämässä siten, että korkeutta on rotkon puolelta yli kymmenen metriä ja toiselta puolen kolmisen metriä. Kivipatsas on kyllä komea, mutta vastaavanlaisia löytyy vaikkapa Kuusamon Kitkajoen kanjonista. Jotain taikaa siinä on täytynyt olla, koska muinoin tänne on kuljettu satojen kilometrien päästä seidalle uhraamaan.

Uhrilahjoja on edelleenkin seidan ympärillä. Poronsarvia on useita ja kivenkoloista löytyy kolikoita.








Rotkon reunan polku johtaa kilometrin päässä olevalle autiotuvalle. Sinne pääsee toista kautta myös autolla.

Mielenkiintoiselta näyttävät rotkon takana olevat pienet lammet. Ne ovat kuin uima-altaita kivettyine reunuksineen.

Parinsadan metrin päässä seitakivestä on toinen mielenkiintoinen paikka, Taatsinkirkko. Tasalakinen ja jyrkkäseinäinen kalliopahta työntyy rotkon suuntaan.

Minun mielestäni Taatsinkirkko on komeampi nähtävyys kuin itse seitakivi. Ruskavärit korostavat harmaata kalliopintaa ja rotkojärven vesi heijastelee taivasta.







Taatsinkirkon nimi johtuu siitä, että kallion seinämät antavat äänelle kirkkomaisen kaiun. Kallion päällä on kivestä muotoutuneita istuimia, kuin kirkonpenkkejä.


Tämä on Taatsinkirkon erikoisin paikka. Suuri kalliojärkäle on lähes irronnut ja näyttää kuin se olisi kaatumassa rotkojärveen. Kapeimmillaan kiinteän kallion ja irtolohkareen välinen rako reilun metrin leyvinen. Jäljistä päätellen aika moni on uskaltanut hyppäämään kuilun yli kalliolohkareelle. Olisi kohtalokasta pudota, koska kuilun syvyys on kymmenisen metriä.








Taatsijärven autiotupa on pieni ja viihtyisä. Nurkassa on avotakka, joten yöpyjän on heräiltävä lisäämään puita melko tiheään jos aikoo pitää pirtin lämpimänä.
Luulisi, että harva tälle autiotuvalle eksyy, mutta olettamus on väärä. Kämpän vieraskirjasta voi lukea, että lähes joka päivä on joku käynyt. Monet ovat olleet matkalla tai tulossa Jäämereltä tai Lemmenjoen kansallispuistosta. Onpa karavaanareitakin yöpynyt kämpän pihassa.

Rantakoivujen lehdet ovat jo varisseet ja tuuli irrottaa niitä lisää.  Talvella kämpälle ja seitakivelle ei ole aurattua tietä. Kelkkareitti kulkee läheltä.



Lopuksi mainosta: Pokan Tieva-baarista sai hyvää kahvia ja tuoreita korvapuusteja. Todellinen keidas erämaassa.

Ennakkoinfoa Taatsin kurusta ja seitakivestä luin Tuomo Kesäläisen ja Aimo Kejosen Suomen Rotkot-kirjasta.

18 kommenttia:

  1. Ihaillen katselin mahtaavia kuviasi - hienoa työtä.
    Historiallista Kaunista Erämaa-Suomea...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tuli mieleen siellä paikan päällä, että miten monta kulkijaa on vuosisatojen ajan noilla rannoilla kulkenut.

      Poista
  2. Huokaisten näitä kuviasi katselee...niin upeita, upeista maisemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka matka tuonne oli pitkä, niin kannatti käydä katsomassa.

      Poista
  3. Onpa hienon näköinen paikka! Tässä tulee Lappi-kuume.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunturi-Lapista näyttää löytyvän monia hienoja kohteita.

      Poista
  4. Ihanat, upeat kuvat ja näillä on minulle erityinen merkitys ;) Aikoinaan vuosia sitten, kun aloittelin bloggaamista piti keksiä nimimerkki. Olin aivan Lapin taikuuksien ja seitojen lumoissa ja näin lehdessä kuvan taatsin seitakivestä (se on yhä sängynpäädyssä seinällä). Sen haluan nikikseni. Kuinka ollakkaan kirjoitinkin Tiitsa :))
    Nyt takaisin seitakuvien pariin. Kiitos seita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taatsi vai Tiitsa, Tiitsa on jotenkin persoonallisempi ja sopivampi nic mielestäni.

      Poista
  5. Ihanat ja täyteläiset värit siellä jo...
    Ja kuvat ovat todella houkuttelevat :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noilla korkeuksilla ruska oli parhaimmillaan. Ja kuten kerroin, koivujen lehdet olivat jo osin pudonneet ja koko ajan varisivat. Pian tulee lunta.

      Poista
  6. Komeat on maisemat. Samaa se vähän tuo minun mieski sano kun mentiin kirkkopahtaa töllistelemään, että on se kumma kun ihmiset menee ihmettelemään jotain kiveä.. Niin onhan se. Mä vähän uskalsin jopa epäillä sitä että onko nuo sarvet tai ne kallot kirkkopahdalla olleet oikeasti siellä vuosia eikä kukaan ole koskenut....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin myös miten sarvet ovat saaneet olla paikallaan eikä kukaan ole poiminut mukaansa.

      Poista
  7. Olen lukenut paikasta, joten oli todella kiintoisaa nähdä sieltä kuvia.

    Kerrotaan, että seitojen palvonta jatkui salassa nykypäiviin kristillisen kirkon kitkemisyrityksistä huolimatta. Kiehtovaa on myös tutkijoiden näkemys siitä, että seitojen palvonta on jatkumoa kalliomaalauksillemme, kuten Astuvansalmelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua ihmetyttää kuinka ihmiset ovat siihen aikaan saaneet tietoa uhripaikkojen sijainnista. Kun nykyisinkin tämä Taatsin seita vaikutta olevan kaukana, niin satoja vuosia sitten se on matkanteon vaikeudesta johtuen ollut todella hankalasti saavutettavissa.

      Poista
  8. Upea kuvakeromus. Ja on tuo paikka todella mahtavan kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis ja kiehtova. Seuraavan kerran haluan tutustua myös rotkojärven toisella puolen oleviin paikkoihin.

      Poista
  9. Värikäs kuvakertomus. Kävin joitain vuosia sitten ohimennen Taatsin seidalla. Autolla pääsi ihan lähelle.
    Silloin siellä oli yhdet poronsarvet oikealla alatasanteella, jotain kolikoita tai pikku esineitä oli kiven ylätasanteella.
    Tavallinen kivipaasi, mutta joillekin kait merkityksellinen.
    Syksyinen maisema on värikäs ja kiehtovampi, kuin silloinen kesämaisema..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin seitakiveä komeampi nähtävyys oli itse rotkojärvi ja nyt syysvärit antoivat maisemalle lisäilmettä.

      Poista