Aamuja Kallavedellä

Syyskuu on hemmotellut paitsi kauniilla päivillä, myös kauniilla aamuilla. Kun aurinko nousee yhä myöhempään, ehtii hyvin vesille auringonnousua katsomaan. Kuuden aikaan kajakkivajalla on vielä hämärää kun keräilen varusteet ja vien kajakin rantaan. Mutta vesille päästyä näyttää jo valoisammalta, aamutaivas heijastaa valoa veden pintaan.

Vaikka säätila on pitkään pysynyt samanlaisena, ovat aamut erilaisia riippuen tuulen voimakkuudesta ja pilvien määrästä. Tähän aikaan vuodesta tyyninä öinä sumu leviää järvelle. Tuulisina aamuina sumua ei ole, mutta tyynellä säällä sumua kerääntyy lahtien pohjukoihin. Jos ilmassa on runsaasti kosteutta tai päivä- ja yölämpotilan ero suuri, on sumua niin runsaasti että se peittää koko järven ja näkyvyys häviää täysin.

Ensimmäinen melonta-aamu oli tuulinen ja sumuton. Aurinko nousi metsänreunan takaa Kallaveden selän toiselta puolen, noin kahdentoista kilometrin päässä. Pokkarin zoomi oli suorituskykynsä äärirajoilla, kun yritin tallentaa kultaisena nousevaa palloa järven takaa.

Värikkäät ja monenmuotoiset pilvikuviot olivat aamun taidenautintona.

Seuraavana aamuna oli lähes tyyntä, lahdella ja rantojen tuntumassa veden pinta oli tasainen ja liikkumaton, mutta kauempana selällä vesi väreili hieman.

Aamuauringon punaamat pilvet heijastelivat laineisiin.

Pari kalastajaa ajeli moottoriveneillä ohi jättäen hetkeksi jäljen veden pintaan.

Etsiydyin suojaiseen poukamaan odottelemaan auringonnousua.

Tällä kertaa katsojalle tarjottiin kultaista valoa.

Lisäys:
Tässä vielä yhden aamun tunnelma, tällä kertaa Pirttiniemen rantatieltä järjestelmäkameralla kuvattu. Aurinko oli jo korkealla, joten tarvittiin alivalotusta että sain auringonsillan tallennettua oikeilla sävyillä.