Kesäyön kävely Valtavaaralla

Yhdeksän aikaan illalla jään kyydistä Konttaisen parkkipaikalla ja lähden kapuamaan ylös jyrkkää rinnettä kohti Valtavaaran ensimmäistä kukkulaa. Alkumatkan portaat antavat turhan positiivisen käsityksen siitä mitä on luvassa matkan varrella. Portaat loppuvat ensimmäiselle näköalapaikalle.

Joka kesä haluan nauttia kesäyön valosta valvomalla illasta aamuun. Tälle yölle toivoin pientä keskiyön auringon pilkahdusta, mutta sitä ei nyt tarjottu. Sen sijaan sain nauttia kauniista maisemista, rauhasta ja hiljaisuudesta. Lämpötila oli noin kuusi astetta, mutta kova itätuuli sai ilman tuntumaan vielä viileämmältä.

Mustikka kukkii runsaasti joka puolella vaaran rinteillä.

Portailta voi katsella näkymiä Konttaisjärvelle ja Purnujärvelle.

Ilmassa tuntuu tervastulen savuntuoksu. Suolammen laavulla on yöpyjiä. Katselen Suolampea ylhäältä vaaran päältä. Tämä on yksi suosikkimaisemistani polun varrelta.

Kaukana horisontissa näkyy pilvikerroksen reuna. Siellä se aurinko on.

Polku laskeutuu pariin kertaan suonotkelmaan. Kelokuusten harmaat oksat kurottavat kosteikon ylle.

Puuttoman kallion laella sielikkö loistaa vaaleanpunaisena. Pötkötän sammalmatolla ja koetan keskiyön valossa kuvata niitä. Nyt tarvitaan isoa ISOA ja valovoimaista objektiivia.

Kitkajärven yläpuolella on hentoa punerrusta.

Puolenyön aikaan tulen Valtavaaran tuvalle. Sytytän alkutulet kaminaan ja lähden sitten alas kodan halkovajalle hakemaan lisää puita. Matkaa sinne on vain kaksisataa metriä, mutta korkeuseroa neljäkymmentä metriä. Onneksi honkapuupilkkeet ovat kevyitä kantaa.

kello 00:12

Laitan repun lavitsalle päänalustaksi ja astetun vähäksi aikaa oikaisemaan selkää. Itätuuli rymistelee tuvan nurkissa ja yrittää tempoa ovea auki. Tuli humisee kaminassa.

Evästeltyä jatkan matkaa kohti Rukaa.

Iso-Pihlajalampi

Salmilamminvaara ja Yli-Pessari

Jäljellä on reitin ikävin osuus. Ensin kuusikymmentä metriä louhikkoista polkua alas Saaruan monttuun, sitten sata metriä ylös portaita Rukan hyppyrimäen juurelle. (metrit tarkoittavat korkeuseroa, ei matkaa)

Rukan portaiden yläpäästä näkyy kulkemani reitti. Toinen kukkula oikealta on Valtavaaran laki, kuusenlatvan taakse jää Konttainen.

Loppumatka on alamäkeä. Ohitan nukkuvan Rukankylän ja laskeudun hiihtoladun pohjaa Talvijärvi-Kalliolampi kävelytielle. Näin onnistun välttelemään asfalttitiet lähes kokonaan. Kello näyttää 4:45 kun mökin portailla riisun vaelluskengät jalasta.

Yöretken plussat ja miinukset:
kiitän
-kauniita maisemia
-kesäyön valoa
-sielikköryppäitä vaaran laella
-yölaulajien ääniä
-onnistunutta pukeutumista (urheilukerrasto-fleece-kuoritakki)


moitin
-ihmisiä jotka eivät ymmärrä kuljettaa roskiaan pois tulipaikoilta
-lievä moite säidenhaltijalle, joka säätiedotuksen lupauksesta huolimatta ei suonut keskiyön aurinkoa