Saareen taas

Kun aurinko maanantai-iltana laski...

...niin seuraavan kerran siitä näkyi aavistus perjantaiaamuna. Koko viikon on ollut sateista, tuulista ja kylmää säätä.  Niinpä heti tilaisuuden tullen tartuin melaan ja nostin kajakin vesille. Onneksi älysin kopata mukaan melarukkaset ja fleecepaidan. Molempia tarvittiin. Olin varannut mukaan evästäkin tarkoituksena ylittää selkä ja meloa Äimisveden puolelle, mutta tultuani suojaisesta salmesta Kuokanselälle mieli muuttui koska sen verran navakasti tuuli pohjois-koillisesta.

Tuulisella säällä Huusalon sokkeloiset salmet ja lahdukat tarjoavat suojaisia reittejä, joten sinne päin taas suuntasin. Lahden pohjukassa oli niin tyyntä että onnistuin ottamaan pari kuvaa vielä kukkivasta rantamintusta.

Tässä näkyy aika hyvin miten vedenkorkeus on muuttunut viime vuoden keväästä. Vuoden 2011 toukokuussa ei olisi kajakista pystynyt kurkkimaan tuon korkean kiven päälle. Nyt siihen saattoi hyvin nojailla.

Taivalsaaren nuotiopaikan kallioniemekkeestä oli tullut saari ja nuotiopaikan ja niemekkeen välistä pysyi melomaan läpi. Tässä näkymä Taivalsaaren kalliorannan suojasta selälle päin.

Jatkoin matkaa salmien suojassa. Kalliorannan sammalikosta pilkottaa jotain keltaista.

Pystysuoran kallioseinämän alla, noin pari metriä veden pinnasta on kanttarelliryhmä. Olihan ne sieltä haettava. Ensin piti koukata paikkaan, jossa ranta olisi vähän matalampaa että pääsin maihin. Kallion päältä löysin reitin kanttarellien luo. Kun kerran olin rantautunut, niin lähdin kiertämään saarta muidenkin sieniesiintymien toivossa ja löytyihän niitä.

Oravanmarjan marjat ovat tässä kasvuvaiheessaan pilkullisia kuin linnunmunat.

Punainen on vaaran väri. Näsiän marjat ovat myrkyllisiä

 Ja myrkyllisiä ovat myös lehtokuusaman kauniit, läpikuultavat marjat.

Rantakalliolta on kaunis näköala järvelle. Olisipa tuohon kuvaan saanut aamuauringon valon ja vähän sumua. Nyt kuva on aika lattea väreiltään.

Mustikkaa olisi ollut paljon kerättäväksi. Tässä on yksi ainut mustikanvarpu.

Tämä kukka on aika eksoottisen näköinen lähempää tarkasteltuna.

Se on vesitatar, Persicaria amphibia

(lisäys 20.08. Kostonsaaren edustalla vesitatar kukkii satojen neliöiden alalla.)

Tässä on menossa saarisavotta. Hinaaja on tuonut saareen metsäkoneen. Lautan päällä on pikkuinen mökki, olisiko majoituskäyttöön tarkoitettu. Kaadetut puut on koottu veteen nippuihin poiskuljetettavaksi. Nykyajan tukkipoikia.