Elokuun iltoja

Kun elokuu kääntyy loppua kohti sitä miettii että mihin se kesä taas katosi. Illat pimenevät uhkaavasti, joten on pidettävä kiirettä että ehtisi töiden jälkeen nauttia kesäillan valosta.

Kuluva viikko on onneksi ollut lämmin ja aurinkoinen. On ollut muutamia upeita aamuja kun järven pinta on ollut aivan tyyni ja aavistus usvaa on leijaillut kapeikoissa ja lahdukoissa.

Illalla on vielä ehtinyt olla muutaman tunnin järvellä ennen pimeän tuloa. Tässä muutama kuva vesiltä ja rannoilta tältä viikolta:

Lehtikiukkaan punakoiso kasvaa ihan vesirajassa kalliorinteen alla. Marjat kypsyvät samassakin tertussa eri aikaan kun osa on vihreitä, osa punaisia ja jotkut siltä väliltä. Pientä akrobatiaa harrastaen pääsin hivuttautumaan kameran kanssa kuvausetäisyydelle. Tätä ongelmaa ei ole silloin kun vesi on matalammalla. Silloin kallion ja vedenpinnan väliin jää loivempi tasanne.

Illan valo ei ollut paras mahdollinen maisemakuvaukseen. Ennen auringonlaskua pilvet olivat kaikonneet melkein kokonaan, mutta se ainut pilvi oli laskevan auringon päällä.

Tiistai-iltana olin liikkeellä intiaanikanootilla Kuvansijärven Herralanlahdella. Oli lähes tyyntä ja aurinko lämmitti. Etsin pikkulummetta (Suomenlummetta) jonka olin nähnyt aloittelevan kukintaa edellisellä käynnilläni. Muutama kukka löytyi, mutta paljon kukkia oli syöty (?)  ja osa oli jo kukkinut. Pienin näkemäni pikkulumme oli vain pari senttiä halkaisijaltaan. Oli haastellista yrittää kuvata sitä inkkarista kun pienikin tuulenvire heilutti kevyttä kanoottia vaikeuttaen tarkennusta.

Keskiviikkoiltana näytti kotirannassa aivan tyyneltä. Kun pääsin Kuokanselälle virisi kuitenkin reipas tuuli idän-kaakon suunnalta. Selän takana länsi-luoteessa oli ohut pilvikerros alas painuvan auringon päällä. Rantauduin Purnunsaareen auringonlaskua katselemaan. Pilvet toimivat suodattimena pehmentäen kontrastieroja. Pienet sivuauringotkin (halot) näkyivät auringon molemmin puolin. Olivat vaan niin pieniä etteivät oikein hyvin erotu kuvassa.

Maltoin lähteä kotiin päin vasta auringon painuttua horisontin taa. Oli upeaa meloa lämpimässä, tummenevassa illassa, katsella värikästä iltataivasta ja sen heijastuksia veden väreilyssä.