Nukuin yön ulkona

Otin vähän ennakkoa ja tartuin Suomen Ladun "Nuku yö ulkona" haasteeseen viikkoa ennen varsinaista haastepäivää. Mikäpä estää toistamasta yönukkumista myös 8.9. jos sopiva tilaisuus tulee. Tosin, kesällä tuli normaaliretkeilyn lisäksi nukuttua yötä ulkona kotipihassa. Hellejakson aikaan yöunet pelasti kun pystytin teltan kodin terassille. Nyt yöretken kohteena oli Kuvansi-järven saari (Leppävirta-Suonenjoki).

Kajakin pakkaaminen yöretkeä varten on yleensäkin hidasta ja nyt vielä hitaampaa kun vesi on karannut järvestä. Joudun kurkottelemaan laiturin reunalta tavaroita kajakkiin. En saa pitkää kajakkia aseteltua kivikkorantaan niin että ylettyisin pakkaamaan sitä rannalta. Veden korkeus on mennyt äärimmäisyydestä toiseen tänä kesänä. Alkukesästä oli ennätystulva, jolloin laituri kellui ja nyt vesi on ennätysmatalalla ja laiturin kansi on 80 senttiä veden pinnan yläpuolella. Lopulta kuitenkin kaikki tavarat laiturilta on kajakissa ja niin on melojakin. Tämä on paras hetki melontaretkelle lähtiessä; kaikki mitä tarvitset on mukanasi ja edessä on seikkailu.

Muistelen, että on kulunut yli kymmenen vuotta siitä kun viimeksi leiriydyin tähän saareen. Eipä sillä, mikään ei ole muuttunut. Saaren mäntyihin on tullut muutama sentti lisää, mutta muuten kaikki on ennallaan.

Jännitin vähän miten pääsen rantautumaan pitkällä kajakillani, mutta pelko oli turha. Matalan veden aikaan rannoilta on paljastunut laakeita, vuosituhansien silottamia kiviä, joiden kylkeen on helppo sujahtaa kajakilla ja nousta rannalle.

Minulla on samasta paikasta vuosikymmen sitten otettu kuva. Esimerkiksi tuo kahdella mutkalla latvansa alas kääntänyt mänty näyttää täsmälleen samanlaiselta kuin vuonna 2007.

Vaikka saari on pieni, vain viitisenkymmentä metriä pitkä, on telttapaikoissa valinnanvaraa. Pystytän telttani kalliolle näköalapaikalle. Siinä on juuri teltan pohjan kokoinen tasainen alue. Kiiloja ei voi käyttää, mutta telttani on itsestään pystyssä pysyvä ja tyynellä säällä se ei karkaa.

Auringon alkaessa painua alemmas lähden iltamelonnalle. On hiljaista ja ihan tyyntä. Viisi kuikkaa on koko illan pyörinyt saaren ympärillä, niiden kraoo-kraoo-juttelu on ainut ääni joka kuuluu järvellä.

Kallioista näkee miten matalalla vesi on. Kevättulvan aikaan vesi nousi sammalkerroksen yläpuolelle.

Auringonlasku jää piiloon pilven taakse. Myös idän taivaanrannalla on pilviä, joten kuun nousu ei näy.

Ennen nukkumaanmenoa istun hetken risutulilla hämärtyvässä illassa.

Kun keskiyöllä herään, on kuu noussut jo korkealle etelän taivaalle. Sen valo siilautuu ohuen pilviharson takaa. Vilkaisu pohjoisen suuntaan kertoo, että revontulia ei tarvitse kuvata tänä yönä. Pilveä on taivaanrannalla ja lähes täyden kuun valo on niin kirkas, että hennot revontulet eivät näy. Kömmin takaisin telttaan jatkamaan unia.

Herään ilman herätystä vähän ennen kuutta. Aurinko on juuri nousemassa.

Punainen juolukkakasvusto kertoo syksyn alkaneen.

Aamusumut jäävät järven taakse kapeaan lahteen.

Keittelen aamukahvit, nostan ulkoteltan puunoksaan kuivumaan ja jatkan unia. Minulla on kokeiltavana ohut lampaantalja retkipatjan päällä. Ja kyllä, nukkumismukavuus on ihan uudella tasolla. Ei haittaa vaikka lampaantalja vähän tuoksuu kosteassa ilmassa.

Tavallisesti puran leirin retkilläni heti aamusta ja kiirehdin jatkamaan matkaa. Nyt päätän kuivatella teltan ja nauttia tästä paratiisisaarestani. Kesä on auttamattomasti loppumassa. On viime hetket aistia kesän lämpöä. Vasta puoliltapäivin saan tavarat kajakkiin ja pääsen vesille.

Paluumatkalla kierrän järven eteläpään rantojen joka sopukan ja saaren.