Valon juhlia luonnossa

Venetsialaisten vietto vai muinaistulien yö? Molempia nimityksiä käytetään elokuun viimeisen viikonlopun valojuhlalle. Venetsialaiset on levinnyt rannikon kaupungeista koko Suomeen. Muinaistulien yötä on vietetty parikymmentä vuotta, mutta perinne pohjautuu kauas menneisyyteen kun tulet viestittivät uhkaavasta vaarasta. Nykyisin tuohon viikonloppuun sisältyy myös ilotulitukset, minulle kyllä riittäisi valot ja tulet rannoilla, ilman räiskettä ja pauketta. 

Parhaimmat valojuhlat järjestää kuitenkin luonto. Elo-syyskuun vaihteessa on ollut värikkäitä auringonnousuja ja -laskuja, mutta myös revontulien loistoa. Parhaimmat revontulinäytelmät on omalta osaltani jääneet pilvien taakse, mutta yhtenä yönä onnistuin olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa. 

Tässä kokoelma luonnon valojuhlista elo-syyskuun vaihteessa: 

Olin katsonut kartasta lupaavalta näyttävän suon, jossa voisin katsella auringonnousua. Mutta paikanpäälle tultua kävi ilmi, että juuri auringonnousun puolella suon laidalta kohoaa korkea mäki. Mikä kartanlukumoka. Tämä suo sattui eteen ihan yllättäen kun olin palaamassa kotiin. Ensimmäinen näkymä suolle on kuvattu harjun laella kulkevalta tieltä. 

Alhaalla suon laidalla olin sumun seassa....

.....ja aurinko nousi puiden takaa 

Saman aamun kuvasatoa on myös tämä järvimaisema

Sateen jälkeen taivaan valonheittäjät loivat iltataivaalle dramaattiset kuviot. 

Tässä auringonnousu Kuopion Särkiniemen kärjestä. 

Juuri kun järven yllä levittyvä sumu oli värikkäimmillään, uivat uikut kuvaan. Vähän harmitti kun kamerassa oli kiinni lyhytpolttovälinen objetiivi. No, tuli sellainen linnut maisemassa kuva. 

Tähän aikaan vuodesta ei tarvitse lähteä kotoa auringonlaskuja kuvaamaan. Syyskuussa auringonlaskun näkee ikkunasta. Viime aikoina on monena iltana ollut värikylläisiä auringonlaskuja. 

Syyskuun alkaessa revontulet on olleet aktiivisia. Harmittavasti myös pilviä on riittänyt. Tarkkailin pitkin iltaa taivasta, revontulimittareita ja fb:n Revontulikyttääjien havaintoja. Windy on monesti onnistunut ennustamaan oikein pilvien liikkeitä. Nyt näytti siltä, että pilvet eivät tulisi siirtymään minnekään, mutta parinkymmenen kilometrin päässä kotoa olisi jo selkeämpää. Ihan vähäisten revontulien takia en viitsi enää nykyisin lähteä, mutta nyt vaikutti  ennusteiden mukaan siltä, että jotain nähtävää olisi tulossa.

Vähän ennen puolta yötä lähdin ajamaan kohti länttä. Matkalla meinasin jo kääntyä takaisin, kun yht'äkkiä alkoi sataa. Onneksi se oli vain pieni kuuro. Pysähdyin tienvarren levikkeelle katsomaan taivasta. Ja saman tien olikin jo alettava viritellä kameraa. En ehtisi enää etsiä parempaa kuvauspaikkaa, koska taivaalla vihersi ja punersi. Viimeiset pilvet olivat väistymässä ja tähdet tuikkivat. 

Monesti revontulissa on vain vihreää, mutta nyt oli taivaalla myös pinkkiä, lilaa ja punaista revontulivaloa. 

Parhain loimotus kesti noin viisitoista minuuttia. Näin värikkäitä tulia olen onnistunut näkemään vain muutaman kerran tätä ennen. 

Ennen kuin aloin pakkailla kameraa autoon, kuvasin vielä suoraan ylöspäin taivaalle. Linnunrata erottui selvästi taustanaan revontulivalon värjäämä taivas. 

Vielä sattumus kotimatkalta. Pimeällä ajaessa silmät skannaavat jatkuvasti tien reunoja molemmin puolin hirvien pelossa. Ja tämä tie on lähes jatkuvaa hirvivaara-aluetta. Ohittaessani kylää, jonka kohdalla on katuvalot ajattelen, että ei ne hirvet varmaan täällä katuvalojen kohdalla liiku. Ja eikö juuri silloin vilahda tien reunassa hirven takapuoli. Se oli varmaan tulossa tielle, mutta auton valot nähtyään kääntyi takaisin metsään. Huh!