Kevät ja takatalvi

Kevät etenee tällä hetkellä etanan vauhtia. Jäiden lähtöä sai odotella pitkään. Kotilahti vapautui jäistä 27.4. mutta isot selkävedet olivat siinä vaiheessa vielä tukevasti jäässä. 

Vapunaaton aamuna Kallaveden Ollinselän rannalla olisi vielä voinut kävellä jäällä. 

Vapun jälkeenkään ei tilanne muuttunut. Yöpakkaset jäädyttivät uudelleen kotirannan.

Jääpuikkoja metsäpolun varrelta

Metsäpolut olivat kuitenkin jo lumettomia ja niin kuiviakin, että lenkkitossuilla saattoi kävellä. 

Lenkkipolkuni sivuaa maanläjityspaikkaa. Erilaiset vieraslajit näyttävät viihtyvän siellä. Esimerkiksi terttuseljaa on paljon. Kauniitahan nuo kyllä ovat, punaiset lehdenalut.

Etelän ruttojuuri on myös haitallinen vieraslaji, kaunis sekin kukkiessaan. 

Pakkasaamun löytö kallionkolon lammikosta. Viime syksyn lehtiä vedessä ohuen jääkuoren alla. 

Kevään ensimmäisen kasviretken antia ovat kukkivat näsiät. Aurinkoisilla paikoin ne olivat jo ohikukkineita, mutta vielä löytyi varjopaikoista kauniita kukintoja. 

Kuopion sinivuokot ovat puutarhakarkulaisia. Luonnostaan niitä ei näillä korkeuksilla kasva. 

Tämä lumikelloryhmä löytyi myös metsästä, mutta luulen, että ne on sinne istutettu. Niin tasaisesti kukkaryppäitä oli siellä täällä. 

Ja taas vähän takapakkia kevään edistymiselle. Toukokuun ilta 6.5. näyttää enemmänkin marraskuun illalta. 

Itä-Suomeen ennustettu lumimyräkkä väisti Kuopion seudun. Ennustetun kahdenkymmenen sentin lumikerroksen sijaan saatiin kaksi senttiä lunta. 

Äitienpäivän aikaan olen tehnyt perinteisesti retken suolle. Savon soilla kukkivat vaiverot tähän aikaan. Nyt suon vaiverot olivat lumen peitossa. 

Miten vaiverot ja äitienpäivä liittyvät yhteen? Ne ovat minulle äitienpäiväkukkia. Asuin lapsuuteni soiden keskellä Savon sydänmailla. Meillä ei kasvanut vuokkoja, ei orvokkeja eikä käenrieskoja. Oli vain vaiveroita. Niistä poimin kimpun äidille. 

 

Ps. Kallaveden jäät lähtivät virallisesti tänään 7.5. kun Ollinselkä vapautui jäistä.