lauantai 15. toukokuuta 2021

Melontakausi avattu

Tänä keväänä melontakauden avaus sattui äitienpäiväksi. Vesille olisi ollut mahdollisuus päästä jo muutama päivä aiemminkin, mutta sää oli niin kylmä ja tuulinen, että maltoin odottaa. Toki tuulta oli vielä äitienpäivänäkin, mutta aurinko lämmitti ja pysyttelin saarten suojassa. 



Mukava tavata taas vesillä vanhat tutut; silkkiuikut, telkät, kuikat ja sorsat. 


Naurulokit kuhertelivat kivellä



Alkuviikolla sää lämpeni hetkessä hellelukemiin. Mökkipihan kevättöiden jälkeen on mukava istua laiturilla, katsella auringonlaskua ja kuunnella käkeä. Se oli ensimmäinen käen kukunta tänä kesänä.



Järvivesi on kahdeksanasteista, mutta paljussa kolmekymmentä astetta lämpimämpää. 


 



Aamuvarhaisella järvellä on täysin tyyntä. Siispä kajakki vesille ja aamumelonnalle. 


Peilityynellä järvenpinnalla joutsenen höyhen erottuu hyvin. Myös höyhenen kuvaaminen kajakissa istuen onnistuu silloin kun tuulenvire ei liikuta höyhentä eikä kajakkia. 


Vaiverot ovat ehtineet täyteen kukkaan nyt kun sää lämpeni. 






Kiertelen kaikki lahden saaret ja niemennokat. Lahdella pesivä kuikkapariskunta näyttäytyy, mutta ovat liian kaukana kuvattavaksi. Myöhemmin näen vielä neljän kuikan ryhmän, mutta ne sukeltavat vettä pärskyttäen piiloon kajakin nähdessään. Kurkikin suorittaa ylilennon. 








Monena keväänä olen mökkijärven ensimmäisellä melonnalla tavannut laiduntavat haikut (ylämaankarja). Siellä ne taas ovat. Melon lähemmäksi tervehtimään. 









Joka kevät käyn myös katsomassa onko lahden suuta vartioiva mänty pysynyt pystyssä. Vielä se jaksaa sinnitellä.


Mökkisauna lämpiää monta kertaa metsuri majavan kaatamilla puilla. Poikani kerää veneeseen järvellä ajelehtivia majavan katkomia ja jyrsimiä haapoja. Ne ovat vaarallisia jos veneellä törmää niihin. Kaksinkertainen hyöty. 


Toisena mökkipäivänä pihakoivun latvoissa alkoi vihertää. Kesä!



Kolmas melonta ja jälleen kohteena Kallavesi. Nyt suuri järvenselkäkin oli asettunut täysin tyyneksi. 






Ilmassa on harmaata usvaa. Se on Venäjän metsäpalojen savua, jota on kulkeutunut ilmavirtojen mukana Itä-Suomeen. 



Kallaveden kuikat ovat rohkeampia kuin mökkijärven kuikat. Nämä kaksi tulevat ihan kajakin lähelle ihmettelemään.  








Korpinsalmi


Komea mänty pienellä kallioluodolla Hautosaaren edustalla. 


Niin houkuttelevaa kuin olisikin lähteä melomaan peilipintaa kohti Puutossalmea, niin käännän kuitenkin kajakin kohti lähtöpaikkaani Savolanniemeä. 

18 kommenttia:

  1. Kevään ensimmäiset melonnat ovat hienoja, kun jäät vihdoin lähtevät ja pääsee kajakin kanssa liikkeelle.

    Onpa majavan katkomat puut kuin hienompikin insinööri suunnitellut, niin komeat veistot.

    Kuikka on kyllä kaunis lintu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Majavan kaatamat ja kuorimat puut on hyviä polttopuita. Kuivuvat nopeasti.

      Poista
  2. Aivan ihanat valokuvat. Tuliko paikat kipeäksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli rauhallista melontaa, pysähtelen usein kuvaamaan tai pelkästään katselemaan. Vesilläolo on pelkkää nautintoa.

      Poista
  3. Aivan mahtavat kuvat ja tunnelmat jälleen!

    Miten suojaat kamerasi kosteudelta ja mahdollisilta tapaturmilta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän meloessa vanhaa Olympus-pokkaria. Tyynellä säällä se roikkuu kaulassa, mutta tuulessa laitan sen kuivapussiin. Toistaiseksi se on pysynyt kuivana.

      Poista
  4. Fantastisia melontakuvia, on jo niin kesäinen tunnelma kuvissa vaikka luulisin että kanootissa on aamulla aika vilposta. Tuo höyhenkuva oli kuin taulu ja nuo tukkalehmät niin hurmaavia. Monesti pokkarilla saa mahtavia kuvia, kameran kanssa värkätessä menevät monet hyvät hetket ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meloessa tulee harvoin kylmä. Kylmän veden aikaan on pukeuduttava sillä ajatuksella, että selviää jonkin aikaa myös veden varassa. Onneksi en ole joutunut tilanteeseen, jossa sitä olisi joutunut testaamaan.

      Poista
  5. Raikkaan näköistä menoa ja paljon kaunista nähtävää taas talven jälkeen. Kuvakooste hieno.
    Ylämaankarjaan tutustuin reilu vuosikymmen sitten, iso elän, mutta ilmeisen kiltti.
    Minä sain tänään myös veneen vesille ja katiskat pyytämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haikkujen sarvet näyttävät pelottavilta, en ihan lähelle uskaltaisi vaikka kuulemma ovatkin lauhkealuontoisia.
      Siinäpä taas yksi keväänmerkki kun saa veneen ja katiskan veteen.

      Poista
  6. Aivan ihana kuvasarja melontaretkeltäsi.

    VastaaPoista
  7. Vastaukset
    1. Kiitos, mukava oli taas talven jälkeen katsella tuttuja maisemia vesiltä.

      Poista
  8. Ihania kuvia tyynestä järvestä, mikä tunnelma!

    VastaaPoista
  9. Hienoja kuvia melontaretkestäsi! Kivasti vahvaa kuvaa komeasta karjasta ja kontrastina herkkiä vaiveroita, aivan ihania! upeita ovat myös kuikkakuvat, kiva, kun päästivät lähelle. Tuollainen retki varmasti voimannuttaa.

    VastaaPoista