lauantai 22. toukokuuta 2021

Talvi ja kesä kohtaavat Valtavaaralla

Konttaisen parkkipaikalta Valtavaaran suuntaan nousevaa Karhunkierroksen polkua ei ole kuljettu vähään aikaan. Lunta on polun kohdalla paikoin jopa puoli metriä. Yritän etsiä puiden juurilta sulapaikkoja, mutta väliin on kahlattava polveen saakka upottavassa hangessa. Poron jäljet auttavat myös kun pidentää askelta sopimaan poron jalanjälkiin. Vähän ylempänä erottuvat jo portaatkin lumen alta. Toivottavaa olisi, että lumet ehtisivät sulaa seuraavan kymmenen päivän aikana. 28 -29.5. Karhunkierroksen polulla on NUTS-polkujuoksutapahtuma. 




Valtavaaran äänimaailma on juuri nyt runsas. Järripeippo ryystää, tavallinen peippo visertää ja kuuluupa muitakin minulle tuntemattomia linnunääniä. Olisko peräti Valtavaaran kuuluisa asukki sinipyrstö äänessä. Taustamusiikkina kohisevat noroja pitkin virtaavat purot, jotka kuljettavat sulamisvesiä vauhdilla rinnettä alas. 






Puiden välistä pilkistää idän suunnalle noussut sateenkaarenpätkä. Olisipa ollut hienoa nähdä se kokonaisena, mutta matka avonaiselle vaaran laelle on liian pitkä. 


Juuri kun olen päässyt ensimmäiselle näköalapaikalle Konttaisjärven yläpuolelle, alkaa sataa suuria pisaroita. 



Sadekuuro on pian ohi ja siirtynyt Kantojärven pohjoispäähän. Laskeva aurinko värittää sadepilaria.


Purnujärven jäällä erottuvat vielä moottorikelkkojen jäljet. 


Laskevan auringon kultaa Konttaisjärven ja Purnujärven jääpinnalla.



Toisaalla taas vahvoja merkkejä kesästä koivun vihreissä silmuissa. 


Konttaisen etelärinteellä on enää pieni lumilaikku. 


Valtavaaran pohjoisrinteellä lunta on vielä riittävästi. 





Mutta auringonpuoleisella kalliolla jo kukkii. Pohjanvariksenmarja on Koillismaan kukista niitä ensimmäisiä. 







Levitän istuinalustan kalliolle ja jään pitkäksi aikaa vain katselemaan ympärilläni avautuvaa maisemaa. Kuusamossa on monia upeita näköalapaikkoja. Tämä on yksi niistä. 


Olen jo matkalla alas kun pysähdyn vielä rinteen puoliväliin katsomaan ja kuvaamaan auringon piiloutumista pilvirintaman taakse. 


12 kommenttia:

  1. Kiitos retkestä huikeiden kuviesi kautta 🤩

    VastaaPoista
  2. Talvi jatkuu, eikä vielä ole kesä, kuitenkin luonnossa tapahtuu paljon. Ei tarvittaisi, kuin pari oikein lämmintä päivää, niin reitti polkujuoksuille olisi sulana.
    Kuvissasi on vanhaa lunta, mutta ilmeisesti Kuusamokin on tänään saamassa uutta lunta - räntää ainakin. Sitä on luvassa tännekin Koillismaan kolkalle. Täällä on kevät noin viikkoa aikaisemmassa, mitä Valtavaaralla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tämä ihmeellistä aikaa. Talvi yrittää jarruttaa kesäntuloa.
      Toivottavasti sanonta "uusi lumi on vanhan lumen surma" pitää paikkansa.

      Poista
  3. Hieno luonnon tapahtuma, kun kesä ja talvi aivan kuin syleilevät toisiaan.

    Kuulin selvästi tuon kuohuvan kosken, jonka sulavat lumet konsertiksi järjestivät.

    Vertailun vuoksi: meillä on koivuissa jo pienet lehdet, ei enää puhuta hiirenkorvista. Toivotaan, että siellä tulee lämpöä ja lumi sulaa juoksijoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä ihmeellistä kun maassa on paljon lunta, mutta linnut laulavat kuin kesällä.

      Poista
  4. Upeita kuvia (kuten aina)! Tuon variksenmarjan kukkiakaan en ole luonnossa nähnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Variksenmarjankukka on niin pieni, että täytyy katsoa tarkasti. Monesti se ehtii kukkia kuin salaa aikaisin keväällä.

      Poista
  5. Aivan ihanat kuvat. Siellä on vielä paljon lunta.

    VastaaPoista