Talvi ja kesä kohtaavat Valtavaaralla

Konttaisen parkkipaikalta Valtavaaran suuntaan nousevaa Karhunkierroksen polkua ei ole kuljettu vähään aikaan. Lunta on polun kohdalla paikoin jopa puoli metriä. Yritän etsiä puiden juurilta sulapaikkoja, mutta väliin on kahlattava polveen saakka upottavassa hangessa. Poron jäljet auttavat myös kun pidentää askelta sopimaan poron jalanjälkiin. Vähän ylempänä erottuvat jo portaatkin lumen alta. Toivottavaa olisi, että lumet ehtisivät sulaa seuraavan kymmenen päivän aikana. 28 -29.5. Karhunkierroksen polulla on NUTS-polkujuoksutapahtuma. 

Valtavaaran äänimaailma on juuri nyt runsas. Järripeippo ryystää, tavallinen peippo visertää ja kuuluupa muitakin minulle tuntemattomia linnunääniä. Olisko peräti Valtavaaran kuuluisa asukki sinipyrstö äänessä. Taustamusiikkina kohisevat noroja pitkin virtaavat purot, jotka kuljettavat sulamisvesiä vauhdilla rinnettä alas. 

Puiden välistä pilkistää idän suunnalle noussut sateenkaarenpätkä. Olisipa ollut hienoa nähdä se kokonaisena, mutta matka avonaiselle vaaran laelle on liian pitkä. 

Juuri kun olen päässyt ensimmäiselle näköalapaikalle Konttaisjärven yläpuolelle, alkaa sataa suuria pisaroita. 

Sadekuuro on pian ohi ja siirtynyt Kantojärven pohjoispäähän. Laskeva aurinko värittää sadepilaria.

Purnujärven jäällä erottuvat vielä moottorikelkkojen jäljet. 

Laskevan auringon kultaa Konttaisjärven ja Purnujärven jääpinnalla.

Toisaalla taas vahvoja merkkejä kesästä koivun vihreissä silmuissa. 

Konttaisen etelärinteellä on enää pieni lumilaikku. 

Valtavaaran pohjoisrinteellä lunta on vielä riittävästi. 

Mutta auringonpuoleisella kalliolla jo kukkii. Pohjanvariksenmarja on Koillismaan kukista niitä ensimmäisiä. 

Levitän istuinalustan kalliolle ja jään pitkäksi aikaa vain katselemaan ympärilläni avautuvaa maisemaa. Kuusamossa on monia upeita näköalapaikkoja. Tämä on yksi niistä. 

Olen jo matkalla alas kun pysähdyn vielä rinteen puoliväliin katsomaan ja kuvaamaan auringon piiloutumista pilvirintaman taakse.