Aamuja jokirannoilla

Kuusamossa on useita koskipaikkoja, jotka pysyvät läpi talven sulana. Myllykoski, Jyrävä ja Kiutaköngäs ovat ne yleisimmin tunnetut paikat. Käylänkoski taas on tullut etenkin lintukuvaajien suosikiksi, siellä kun voi kuvata koskikaroja lähietäisyydeltä. Käylänkoski ja Kemijärventien varrella oleva Kiveskoski ovat asuinpaikastani lähimpänä, joten niissä tulee talven aikana käytyä useimmin. Tänä talvenakin olen ehtinyt Kiveskoskelle jo useita kertoja. Paras ajankohta koskiretkille on kylmä pakkasaamu kun nouseva aurinko valaisee joen yllä leijuvaa pakkasusvaa. Tässä kerron kahdesta kosken aamusta, molemmat retket on helmikuun alkupuolelta. 

Huurre ja lumi jäätynyt myös hentoihin koivunoksiin Käylänkosken rannalla, koska ilman lämpötila on ollut pakkasen puolella jo pari kuukautta. Edellisen kerran sää oli lämpöasteiden puolella vähän ennen joulua. 

Puut ja pensaat peittävät näkymää joelle Käylänkosken takarannalla. Siksi siellä ei ole tiiviksi tamppaantuneita polkujakaan niin kuin kylän puolen rannalla on. Mutta oksien lomasta löytyy kurkistusaukkoja. Lumisista oksista voi sommitella kehykset maisemakuvaan. 

Kosken loppupäässä maisema avartuu jokisuvantoon ja auringonnousun suuntaan.  

Luminen viidakkopolku joen takarannalla

Auringon valo yltää ensin puiden latvoihin. 

Sydäntalven aikaan auringonnousu ei näy Käylänkoskelle, mutta helmikuun alkupuolella päivä on pidentynyt jo niin, että aamuauringon säteet tavoittavat kosken rannat. 

 

 

Muutama päivä myöhemmin hiihtelen Kiveskosken rannalla vähän ennen auringonnousua 25 asteen pakkasessa. 

 

Aurinko värittää jo joen takarannan pilviä. Ohuet jäälautat lipuvat virrassa. Kun kuuntelee oikein tarkkaan, voi kuulla jään hennon helähtelyn. 

Pakkasusva kosken yllä lisääntyy sitä mukaa mitä korkeammalle aurinko nousee.

 

 

Koskikara on istuutunut kivelle keskelle jokea. Matkaa minun ja linnun välillä on noin kymmenen metriä. En osaa sanoa onko tämä kuvitelmaa, mutta useampana talvena olen ollut huomaavinani, että koskikaran laulu muuttuu kevään edetessä moniäänisemmäksi. Kuuluu monenlaista sirkutusta, viserrystä ja kujerrusta.