"Turistina" Rukalla

Saattaa mennä viikkoja, jopa kuukausia etten käy Rukan kylällä. Täällä rinteen juurella asujan retket suuntautuvat useimmiten muualle, varsinkin kun en laskettele. Nyt sain vieraita joilla oli kahden päivän hissiliput rinteeseen, joten pääsin näkemään Rukan elämää talvituristin silmin. 

Tammi-helmikuun vaihteessa parin viikon ajan on jo vuosia ollut Polar night light-tapahtuma. Ehdittiin vielä nähdä värivaloin valaistut rinteet ennen kuin valot sammuivat 6.2. 

Perjantai-iltaisin laskettelurinteet ovat auki aina klo 23:een saakka. 

Rinteiden värit vaihtelevat pinkkiä, sinistä ja lilaa. 

 

Rukan kylällä eletään vielä joulutunnelmissa. 

Lauantaista torstaihin pääsee Rukalla kelkkamäkeen. Laskettelurinteiden sulkeuduttua on mahdollista kelkkailla kolmessa rinteessä klo 19:30-21välisenä aikana. Tarvitaan jarrullinen rattikelkka, jolla voi hurauttaa alas länsipuolen Kururinnettä, tai itäpuolen Saaruan 16 ja 18 rinteitä. Gondolihissillä pääsee kelkan kanssa ylös tunturin laelle. Neiti 9 v jaksoi laskea monta kertaa mäen alas. 

Kahden päivän tiiviin laskettelun jälkeen aktiviteettimme vaihtui koiravaljakkoajeluun. Kolme valjakkoa, jossa jokaisessa oli kuusi koiraa, odotti innokkaina lähtöä. Voi sitä haukuntaa ja ulinaa mikä lähtee kahdeksastatoista koirasta. 

Ja sitten mentiin. Me kolme olimme yhden valjakon kyydissä. Yksi ohjasi ja kaksi istui reessä. Reessä istuen yritin ottaa vauhdissa kuvia.  

Koko viiden kilometrin mittainen reitti kulkee metsässä lumisten puiden keskellä. Puolivälissä vaihdoimme reen kuljettajaa. Vaihdon aikana piti koko ajan olla jalat tiukasti jarrulla etteivät koirat lähde liikkeelle. Silti, vaikka seisoin jarrulla molemmilla jaloilla, tahtoi reki nytkähdellä eteenpäin. Olimme lähtiessä saaneet ohjeet reen kuljettamiseen. Ennen mutkaa ja alamäessä piti jarruttaa ja niin teimmekin. Ihmettelimme, miksi valjakon takimmainen koira kääntyi ajon aikana moneen kertaan katsomaan taaksepäin meitä. Palattua kysyimme koirien ohjaajalta miksi se vilkuili. Se kuulemma tarkoitti sitä, että olimme ajaneet liian hiljaa.  

Ajomatkan jälkeen koirat olivat huomattavasti rauhallisempia kuin lähtiessä. Jotkut kävivät maahan loikoilemaan, toiset muuten vaan läähättivät kieli pitkällä. 

Sitten pääsimme rapsuttelemaan pentukoiria. Mitenkähän monta rukkasta ja lapasta on mennyt rikki pikkutihulaisten terävissä hampaissa. 

Lopuksi siirryimme metsän keskellä olevaan isoon kotaan syömään sämpylää ja pullaa sekä paistamaan makkaraa. Kahvia ja mehuakin oli tarjolla.

Kitkajoki virtaa Käylän kylän läpi. Kosken ympäristö on hieno retkikohde kaikkina vuodenaikoina. Nyt monen pakkasviikon jälkeen rantapuut olivat paksun huurteen peitossa.  Houkuttelen aina vieraani käymään Käylässä.