torstai 11. helmikuuta 2021

Revontulia pitkästä aikaa

Olen harrastanut revontulien kuvaamista ja katselemista yhdeksän vuotta. Kun maaliskuussa 2012 näin ensimmäistä kertaa elämässäni revontulet, se aiheutti pysyvän riippuvuuden. Olen menossa aina kun on pienikin mahdollisuus revontulien näkymiseen. Tämä talvikausi on ollut kaikkien aikojen huonoin revontulien esiintymisen suhteen. Osin se johtuu siitä, että revontuliaktiivisuus on ollut tavallista vähäisempää, mutta suurin syy on pilvisyys. Harmittavasti juuri silloin kun taivaalla on elämää, on siellä ollut myös pilviä.  Edellinen näköhavaintoni revontulista on kolmen kuukauden takaa ja silloinkaan ne ei olleet sellaiset, että kuvia niistä olisi kannattanut julkaista. 

Helmikuu toi selkeät pakkaspäivät ja myös revontulet. Maanantai-iltana kymmenen aikaan katselin revontuliennusteita ja taivasta. Molemmat näyttivät lupaavilta, joten kamerakalusto autoon ja menoksi. Matkan varrella ehdin jo ajatella, että taisi tulla turha reissu. Yleensä voimakkaat revontulet näkyvät autonvaloissakin, nyt ei näkynyt mitään. Mutta kun nousin parkkipaikalla autosta, kohosi paksu vihreä kaari metsän takaa. Olin paikalla juuri oikeaan aikaan. 



Kahlasin otsalampun valossa jokirantaan. Juuri kun sain kameran jalustalle ja asetukset kohdalleen, alkoi revontulikaari liikkua. 


Ja sitten alkoivat revonhännät vilistää taivaalla. 




Mukavasti loimotukset vuorottelivat väliin enemmän vasemmalla ja sitten taas oikealla laidalla. 







Kuvauspaikaltani oli noin parisataa metriä Kemijärven tielle ja kosken ylittävälle sillalle. Liikenne vähän ennen puolta yötä oli aika vähäistä, vain muutaman kerran auton valot häiritsivät kuvausta. 





Spiraali on yksi revontulien muoto. Tämä spiraali muodostui juuri oikeaan paikkaan joen takarannan metsäsaarekkeen yläpuolelle. 


Spiraali leveni ja lähti liikkumaan kohti itää.







Kun spiraali oli himmentynyt, alkoi lännen puolelta nousta taivaalle tulenliekkiä muistuttava loimu.


 


Kuin loppunäytöksenä revontulivyö kohosi ylöspäin kohti taivaankantta. 





Sitten revontulien muodot häipyivät ja taivaalle jäi pelkää vihreää pilveä. Oli puoliyö kun pakkasin kuvausvälineeni ja lähdin ajamaan kotiin, onnellisena. 



18 kommenttia:

  1. Todella jylhää. Miten ihmeessä osuit näin valtaisten taivaan tulien ääreen oikeaan aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus on onnea. Näin on käynyt monesti ennenkin. Revontulitaikaa?

      Poista
  2. Vain lumoava! En voi kuvitella näkevän näitä henkilökohtaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin luulin, mutta sitten kun uskaltauduin ulos pimeään yöhön, niin aloin nähdä revontulia.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kyllä ilahdutti pitkän pimeän kauden jälkeen.

      Poista
  4. Ei tullut pettymystä. Sait katsella tavattoman komeita revontulia. MInä katselin myös, mutta vain sängystäni. En viitsinyt lähteä ulos, sillä mittari näytti-32.
    Eikö sinua haitannut pakkanen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuusamossa ei ollut niin paljon pakkasta. Joella oli ehkä -21, mutta kun oli tyyntä, ei palellut yhtään.

      Poista
  5. Komea on näytös näin kuvinakin, saati sitten varmasti sinulla siellä katsellessa ja kuvatessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä tunnetta kun seisoo jokirannassa pimeässä yössä, jonka ainoa valo tulee revontulista, en osaa sanoin kuvata ja kuvatkin näyttävät vain pienen osan siitä.

      Poista
  6. Wau, mikä luonnon näytös!
    Iso kiitos näistä kuvista 🥰

    VastaaPoista
  7. Vaude, mitkä pyörteet. Upeat kuvat taatusti upeasta näytöksestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi kai opetella revontulien videointia, että saisi liikkeen näkyviin.

      Poista