torstai 29. marraskuuta 2018

Valtavaaran valot

Pakkaslumi narisee askelten alla. Pitkän odotuksen jälkeen Koillismaalle on edellisyönä satanut muutama sentti lunta ja pakkastakin on kymmenen astetta. Kuljen hiihtoladun pohjaa Valtavaaralle. Väliin oion metsän läpi ylempänä rinteessä kulkevalle latupohjalle. Tarvitaan paljon lisää lunta ennen kuin Valtavaaralle pääsee hiihtämällä. Tulevana talvena Valtavaaralle pääsee muutenkin kuin hiihtämällä kun jalankulkijoita, lumikenkäilijöitä ja läskipyöräilijöitä varten on äskettäin valmistunut paaluin viitoitetut kahden, kolmen ja 5,5 kilometrin talvireitit.


Pysähdyn vähän matkan päässä polusta olevalle lähteelle koukkaamaan kylmää juotavaa. Sulan maan aikaan lähdettä ei huomaa, mutta nyt se erottuu hyvin lumen keskeltä.


Valtavaaran kodalla voin vain todeta, että auringonnousun näkemistä on turha odotella. Pilvenraja on idässä taivaanrannalla ja koska tuuli käy lännen ja luoteen suunnalta, niin tuon pilven reuna ei ainakaan lähemmäksi liiku.


Valtavaaran laelta avautuu ihastuttava talvinen maisema. Pilvetkin ovat sen verran korkealla, että näkyvyyttä on aina Vuosselijärvelle saakka.


Sillä aikaa kun käyn tuvassa syömässä eväitä, on säätila laella muuttunut. Pilvet ovat alempana, mutta pilvien takaa erottuu ihan pieni valon häivähdys, juuri siltä suunnalta jossa auringon pitäisi olla. Olin aikonut lähteä jatkamaan matkaa alas Valtavaaran lammen suuntaan, mutta päätänkin jäädä odottamaan ja seuraamaan pilvien liikkeitä. Etsin rinteestä tuulensuojaisen paikan, puen untuvatakin lisälämmikkeeksi ja istun kivelle tähyilemään taivasta.


Seuraavan puolen tunnin ajan tapahtuu paljon. Ensin etelän taivaalle avautuu aukko pilvissä, joka paljastaa sinistä taivasta ja josta auringonvalo pääsee värittämään pilviä.




Valot ja värit vaihtelevat koko ajan sen mukaan miten pilvet liikkuvat auringon edessä.




Lopulta aurinko putkahtaa esiin pilven takaa.
















Olen niin keskittynyt kuvaamaan maisemaa, että en huomaa saaneeni seuraa. Kuukkeli on tullut istumaan muutaman metrin päähän kuusen latvaan. Huomaan sen vasta kun se alkaa äännellä.


Kuukkeli istuu puun latvassa niin kauan, että ehdin siirtyä vähän kauemmas saadakseni kuvan siitä ja ympäröivästä maisemasta.










Valtavaaran laki on joka puolelta pilvien ympäröimä. Koska tuuli työntää pilvimassaa etelän suuntaan, en lähdekään sinne päin, vaan päätän palata tuloreittiäni kodan kautta Vuosseliin.


Laskeutuminen majalta kodalle on kuin kävelisi talven ihmemaassa kun kultainen valo värittää maisemaa ympärilläni.








Kodan pihalta näkyy miten aurinko valaisee vaaran lakea.




Kuukkeli on taas paikalla kun availen reppua. Juuri kun olen ottamassa eväspussista voileivän, se syöksyy heti kiinni leipään ennen kuin ehdin irrottaa sille muruja. Samoin käy kun yritän kuvata sitä. Se kai luulee, että kädessäni on jotain ja lentää kohti kameraa pitelevää vasenta kättäni. On siinä varsinainen turistilintu.




Polku alas ja kaunista talven valoa. Muutama sata metriä alempana tulin pilvien tasolle ja valot himmenivät. Kotimatkalla Rukan rinteillä oli niin sumuista, että näkyvyyttä oli vain muutama metri. Marraskuisen päivän valoa oli siis tarjolla vain Valtavaaran laella.


35 kommenttia:

  1. Ihana kuukkeli.Se on otettava ruokaetu heti kun on tarjolla! Onpas tunnelmalliset kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuukkeli on varmasti tottunut saamaan ruokaa kodalla ja tähän aikaan vuodesta siellä käy vähemmän kulkijoita, joten ei ihme jos eväät viedään käsistä.

      Poista
  2. Oih ❤️ Niin ihania kuvia, voisin istua tässä katselemassa Valtavaaran kultaista valoa vaikka kuinka kauan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin ajatuksin siellä paikan päällä. Olisi tehnyt mieli jäädä sinne kultaiseen valoon.

      Poista
  3. Kauniita kuvia ja hienot värit noissa kuvissa, kun aurinko tuli esiintymään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odottelu kannatti koska vaaran päällä oli loppujen lopuksi ainut aurikoinen paikka sinä päivänä.

      Poista
  4. Seita, maltoit odotella, kuunnella luonnon viestejä. Niin mekin saimme osamme kauneusihmeestä, jonka koit. On ihmeellistä, miten luonto elää ja muuttuu hetki hetkeltä. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen joskus aiemminkin kokenut samankaltaisen valoihmeen tuolla samalla paikalla.

      Poista
  5. Ihana retkikertomus. Kuvat ovat henkeäsalpaavan kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu, valonpilkahdus pelasti retkipäivän.

      Poista
  6. Marraskuu ja pohjoisen valo, niin kauniita kuvakulmia. Kuukkeli vielä extrana, ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marras- joulu- ja tammikuun vähäinen valo on kaunista, valitettavasti sitä näkee harvoin. Nyt oli tuuria.

      Poista
  7. Todellakin kuin talven ihmemaa. Kuukkeli siellä herkän kauniina mukana lumisessa maisemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edellisen yön lumisade ja sopivaan aikaan ilmaantunut aurinko taikoivat talvisen ihmeen Valtavaaran päälle.

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Sitä aina toivoo löytävänsä tuollaista valoa, joskus onnistuu olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

      Poista
  9. Voi mitkä värit! Kuukkeli on ihana lintu

    VastaaPoista
  10. Ihanat kuukkelit sentään! Niitä ei voi kuin rakastaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuukkelin tapaaminen ilahduttaa aina. Tämä oli tavallista rohkeampi tapaus.

      Poista
  11. Valtavan kauniit maisemat ja valokuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valtavaara on hieno retkikohde. Säätilasta ja vuodenajasta riippuen aina vähän erilainen.

      Poista
  12. Toinen toistaan ihanampia kuvia, kiitos kun annat kuviesi kautta nojatuolimatkaajankin nähdä kaunista luontoa monipuolisesti kuvattuna !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Toini. Valtavaaralle kannattaa kiivetä, aina sieltä löytyy jotain kaunista.

      Poista
  13. Olet kyllä ollut talven ihmemaassa.
    Tuo roosan sävy ja violettiin vivahtavat siniset ovat niin uskomattoman kauniita.
    Kiitos taas tästä matkasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun on taas pilvistä, sataa räntää ja tuulee, niin ihmettelee itsekin oliko tuo satua mitä vaaran laella näin. Onneksi on kuvat todisteena :)

      Poista
  14. Ihania huurteisia pastellisävyjä!

    VastaaPoista
  15. Ihania kuvia ja retkiä Valtavaaralta! Kiitos näistä. Useamman kerran olen käynyt Kuusamossa ja Oulangan kansallispuistossa mutta vielä kertaakaan en ole käynyt Valtavaaran reiteillä. Nyt tässä poden matkakuumetta helmikuun talvilomareissuun ja Valtavaara on ehdoton ykkönen. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmikuussa Valtavaaralle pääseekin suksilla tai sitten lumikengillä uutta talvikävelyreittiä.

      Poista
    2. Lumikenkiä kokeilin ensimmäisen kerran viime talvena Riisitunturilla ja tulihan semmoiset sitten myös hankittua. Nyt kyllä innostaa tuleva reissu kun tiedossa on muutakin kuin Myllykoski ja Kiutaköngäs. :)

      Poista
    3. Kunhan nyt saadaan sen verran lunta, että lumikenkiä tarvitaan, niin lähden kiertämään uuden Valtavaaran talvireitin ja teen siitä esittelyn.

      Poista
    4. Ihanaa! Sitä odotellessa 👍

      Poista
  16. Ooh, miten kaunista maailmaa, hienoa maailmaa! Miten vielä osaisinkaan kehua! Olet onnellinen ollessasi osana tuollaista maailmaa. Se maailma on silloin juuri sinun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan sillä hetkellä maailma oli juuri minun. En nähnyt ketään koko retkelläni, vaan sain nauttia tuosta ihmellisestä valosta ihan yksin.

      Poista