keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Pilvien yläpuolella

Päivä alkaa valjeta sumuisena. Edellisenä päivänä on pysytty sisätiloissa, kun jäätävän vesisateen jälkeen tienpinnat olivat niin liukkaita, että tietä hiekottamassa ollut pyörökuormaajakin oli liukunut ojaan. Kun illalla kävin pihalla, olivat portaat, pihan sora ja auto paksun jääkuoren peitossa.

Sumupilvessä näyttää kuitenkin olevan aukkoja, joten päätän lähteä katsomaan olisiko ylempänä Rukan laella vähemmän sumua. Ajaessani Juhannuskalliontietä ylös päin, näen tien varrella kaksi ukkometsoa. Harvinaista, että ovat tulleet tänne loma-asutuksen keskelle.

Lähellä Maston parkkipaikkaa on vielä sumuista, mutta lähestyessäni ylhäällä olevaa parkkipaikkaa masto alkaa erottua sumun seasta ja mitä ihmettä, se on auringon valaisema! Kun pääsen parkkipaikalle, olen tullut pilvien yläpuolelle.
Pilvikerroksen raja on tasainen, on kuin olisin saarella pilvimeren ympäröimänä. Laitan repun selkään ja lähden polulle, kävelemään kohti Juhannuskalliota.

Yöllä on ollut muutama aste pakkasta, joten maassa on kuuraa. Jääsateen jälkeen polun kivet ja juurakot ovat liukkaita. Ennen jääsadetta Juhannuskallion puut  olivat paksun kuuran ja jään peitossa, nyt on oksilla on vain ohut kerros jäätä.




Juuri nyt haluaisin olla tuolla, neljän kilometrin päässä Pyhävaaran laella. Pyhävaaran korkein kohta erottuu pienenä luotona pilvimeressä.


Pilvien väri vaihtuu jatkuvasti. Kun aurinko on juuri pilvikerroksen tasolla, ovat pilvet vaaleanpunaisia.


















Horisontissa erottuu kapeana tummana juovana Venäjän suurtunturien laet.




Pyhävaarasta ei ole paljon näkyvissä. Pyhävaara on noin 460 metriä meren pinnasta, joten pilvikerros on nyt noin 440-450 metrin korkeudella.


Pohjoisen suunnalla Valtavaarasta on vähän enemmän näkyvissä. Samanlaiselta näyttäisi Rukan lakikin, Valtavaara ja Ruka ovat lähes samankorkuisia.














Puun juurelta löytyy vielä riekonmarjoja, joiden lehdet ovat säilyttäneet punaisen värin. Suurin osa vaaran laen kasvillisuudesta on jo ruskeaa ja kuihtunutta. 







Paikallaan pysytelleet pilvet haihtuivat nopeasti kun alkoi tuulla.

22 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo, tuntui kuin olisi kävellyt sadussa.

      Poista
  2. Voi luoja miten kaunista... Todella kaunista.

    VastaaPoista
  3. Kyllä on kaunista ja hienoja kuvia :) Harvoin sitä pääsee pilvien yläpuolelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi lähdin katsomaan. Alhaalla pilvessä ei voinut tietää missä pilven raja on.

      Poista
  4. Kaunista, huima tunne varmasti olla pilvien yläpuolella. Kaunis on myös huurteinen maa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaava tilanne on joskus ollut paksun lumen aikaan. Pilven ja paljaan maan vastakohta oli poikkeuksellinen.

      Poista
  5. Miten uskomattoman monenlaista kauneutta samasta maisemasta oletkaan vuoden varrella kuvannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyseessä on todella pieni alue. Siksi on ihme miten erilaista siellä voi olla eri vuodenaikaan tai vuorokaudenaikaan.

      Poista
  6. Huikeaa, pilvien yläpuolella näkymät ovat kauniit ja jotenkin aavemaiset. Hienot kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se aika jännä tunne olla pilvimeren ympäröimänä.

      Poista
  7. Näissä sinun maisemissasi on upeaa viihtyä. Kaikkialla kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun nyt on viikkokauden ollut pelkkää harmautta, tuntuu kuin olisin nähnyt unta tuosta kaikesta. Onneksi kuvat ovat todisteena.

      Poista
  8. Mahtavan kaunista, upeaa katsella pilvien yläpuolelta tunturien lakeja. Täällä katsellaan vesistön saareja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt jo toivoisi auringon löytyvän uudelleen. Viime päivien harmauskin on omalla tavallaan kaunista, mutta saisi se jo muuttua.

      Poista
  9. Voi taivas, mitä maisemia ja kuvakulmia!

    VastaaPoista
  10. Huikeaa upeutta, jälleen kerran!! Kiitos!!

    VastaaPoista