Myllykoski lumen ympäröimänä

Puolen päivän aikaan Juuman tie on vielä auraamaton. Edellisyönä on taas tullut lunta lisää viitisen senttiä ja uutta tulee koko ajan. Viikossa lumen määrä on muuttunut nollasta lähes kolmenkymmenen sentin kerrokseen.

Sulan maan aikaan kapea puro metsän keskellä jää huomaamatta. Nyt sen musta vesi luo kontrastia valkoisuuden keskeltä.

Luminen heijastus purovedessä.

Myllykosken polulla on yhdet jalanjäljet. Muitakin lumessatarpojia on siis liikkeellä.

Vettä on nyt runsaasti Kitkajoessa.

Pieni pensas rannalla on jäänyt tulvaveden saartamaksi.

Tavallisesti edessä olevasta puunrungosta roikkuu pitkiä jääpuikkoja. Nyt ei roiku, koska vettä on niin paljon. Eli vedenpinta on reilut parikymmentä senttiä korkeammalla kuin normaaliveden aikaan.

Sen verran on pakkasta, että jääpuikkoja on kertynyt laiturin reunaan.

Kosken vakioasukas, koskikara, järjestää sukellusnäytöksen. Se lennähtää kosken niskalla veteen, sukeltaa virran mukana ihan lähelle ensimmäistä kuohua ja viime hetkellä pomppaa aallosta lentoon. Ja tekee heti perään saman sukelluksen uudelleen. Tätä jatkuu useita kertoja. Lopuksi se istuu kivelle ja alkaa sukia itseään. Koskikara pitää höyhenpukunsa vesitiiviinä sukimalla höyheniinsä rasvaa pyrstön tyvessä olevasta rauhasesta.

Päivän valoisa aika on lyhyt. Päivän pituus on enää vähän päälle kuusi tuntia.