Muutaman melanvedon jälkeen huomaan, että melarukkaset ovat tarpeettomat ja että olen pukenut liikaa päälle. Enpä muista koskaan ennen meloneeni marraskuussa ilman melarukkasia. Tuntuu ihmeelliseltä että aurinko lämmittää vielä.
Vesillä maisema näyttää melkein samalta kuin kesällä. Vain saarten paljaat lehtipuut muistuttavat vuodenajasta.
Teen pienen lenkin järvenselällä ja kaarran sitten saarten tuntumaan fiilistelemään maisemassa ja auringossa.
Selkä-Havukan laavullekin paistaisi aurinko, mutta en ole ottanut lisävaatetta mukaan, joten maihinnousu saa jäädä. Ajan kajakin ruovikon reunaan, käännän kasvot kohti aurinkoa, suljen silmät ja nautin.
Jatkan saarien rantojen kiertelyä. Nyt kun vesi on matalammalla, löytyy kiviä yllättävistä paikoista.
Laskevan auringon säteissä otan kallion kupeessa varjoselfien.
Kallioista löytyy mielenkiintoisia yksityiskohtia.
Aurinko alkaa painua metsän reunan taakse. Lähden paluumatkalle.
Aurinko vilkuttaa vielä viimeiset säteet puiden lomasta kun rantaudun laituriin.
Ihana kuvaretki!
VastaaPoistaViime päivät ovat olleet tosi mukavia:) Yhtenä vuotena täällä etelässä oli lumetonta tammikuun puoleenväliin asti. Saa nähdä, miten nyt käy.
Marraskuun alkupäivät olivat kuin toistoa lokakuun alulle. Harvoin on syksyllä niin hienoja päiviä kuin nyt.
PoistaMahtavia kuvia :)!
VastaaPoistaKiitos Jonnaa
PoistaKuulakkaat maisemakuvasi paljastavat, kuin olisi vasta alkusyksy. Reippailu on intohimosi, eikähän vierivä kivi sammaloidu.
VastaaPoistaVesillä unohtuu hetkeksi, että on marraskuu. Varsinkin auringossa.
PoistaIhanan aurinkoisen päivän kuvia.
VastaaPoistaUpeita kuvia!
Mielenkiintoinen todellakin on tuo kalliolla oleva kuvio.
Näyttää ihmisen tekemältä, lienekkö...
Kallion kuvio on aivan vesirajassa, eli jää usein veden alle kun vesi on korkeammalla. Siksi epäilen, että ei ole ihmisen tekemä, varsinkin kun samassa kalliossa on muitakin erikoisia kuvioita.
PoistaKaunista!
VastaaPoistaHieno varjoselfie :)
Kiitos Pirjo.
PoistaMielenkiintoinen retki, havaintoineen kaikkineen!
VastaaPoistaJos tämä melonta jäi viimeiseksi tälle kaudelle, niin olipa hieno päätös.
PoistaUpeita kuvia marraskuun maisemista vesiltä käsin. Minä olen sen verran vesikammoinen, että en uskaltaisi lähteä kanootilla vesille. Mitä jos alkaa kovasti tuulemaan ja entäs karikot? Pelkään jo tavallisessa soutuveneessä onkiretkellä kivikoita, vaikka olisi kuinka tutuilla vesillä. Täällä oli taas hukkumiskuolema lähellä kahdella miehellä Nilakalla. Lähtivät muikkuverkkoja kokemaan, oli aamulla aivan tyyntä mutta puuskainen tuuli kaatoi veneen. Toisella oli onneksi kelluntapuku ja toisella liivit ja ehtivät soittaa apua juuri ennen veneen kaatumista. Tunnin olivat vedessä kaatuneen veneen varassa ja vanhemmalla miehellä oli kehon lämpö enää 31astetta.
VastaaPoistaMinun kajakkini on leveää mallia ja siten turvallinen meloa. Kylmien vesien aikaan pysyttelen rantojen tuntumassa, enkä mene kauas. Yksinmeloessa on turvallisuusasiat otettava vielä korostetummin huomioon.
PoistaVoi kuinka ihana melonta päivä ♥
VastaaPoista