tiistai 11. elokuuta 2015

Melontaa Tiilikalla, osa 1

Koska edellisestä melontaretkestäni Tiilikalle on kulunut jo 27 vuotta, niin nyt on aika palata kansallispuiston vesille kajakin kanssa.  Olen toki tässä välillä käynyt Tiilikan polkuja kulkemassa ja viime talvena hiihtoretkellä. Mukaan on nyt pakattu myös teltta ja muut yöpymistarvikkeet.

Auto jää Pohjoisniemen parkkipaikalle. Toinen mahdollinen lähtöpaikka olisi ollut kansallispuiston etelälaidalla Sammakkotammen lähellä.

Pohjoisniemen kajakkilaituri on Kuopion lähivesien rantautumispaikoista tuttua mallia. Kätevä keksintö.


Tiilikka on noin viisi kilometriä pitkä ja leveimmillään vähän päälle kilometrin kokoinen järvi. Se on kokonaan kansallispuiston sisällä, joten tällä järvellä on luonnonrauha taattu. Metsähallituksen Uittokämppä, Tiilikanaution torppa ja Kosevan autiotupa ovat järven rantojen ainoat rakennukset.


Päivä on aurinkoinen, mutta tuuli on voimakas. Lumpeiden kuvaaminen ei tahdo onnistua keikkuvasta kajakista. 



Kuvausyrityksiäni tarkkaillaan yläilmoista. Järven vakioasukas tuli katsomaan kulkijaa.

Tiilikalla riittää hiekkarantoja mutta rantautuminen ei ole sallittua joka paikassa. Esimerkiksi viereisessä Kalmoniemessä on lupa kulkea lumettomana aikana vain poluilla.



Koirakiven tulipaikan edustalla on myös hiekkarantaa.


Päiväkahvin aika.


Tiilikan vesi on puhdasta vaikkakin humuspitoisuuden vuoksi ruskeaa.


Koirakiven ranta

Koirakiven tulipaikalta on noin kolmesataa metriä Tiilikanaution torpalle. Suurin osa matkasta kuljetaan puoli metriä leveää pitkospolkua.




Mäkirinteessä on lähde. Huomio kiinnittyy lähteen reunalla olevaan juomakuksaan ja sitä kannattelevaan pidikkeeseen. Kuin lintu roikottamassa saalista.

Keräsin tähän kuvakoosteen muutamista Tiilikan kansallispuiston käyttöesineistä jotka ovat kuin taideteoksia.
1. huussin ovensalpa 2. huussireiän kannen nuppi 3. kuksa ja pidike
 4. huussin kuivikekauha 5. makkaratikku- ja astiateline 6. tulitikkuja säänsuojalokerossa

Tiilikanaution pihapiiri näyttää luultavasti samalta kuin se on näyttänyt satoja vuosia.






Jatkan matkaa vesillä. Hento piipitys paljastaa ranta-asukkaat. Sääksen koti on näköalapaikalla.


Melon hitaasti rantoja seuraten ja maisemia katsellen. Rannalta löytyy harvinainen valkoinen kanerva.


Yöpymispaikaksi valitsen Venäjänhiekan lähes parisataa metriä pitkän hiekkarannan peränurkan.


Hiljaista on hiekoilla. Rantautuessani nuotiopaikalla oli retkeilijöitä, mutta yöksi ei jäänyt muita.


On minulla seuraakin. Västäräkit kulkevat pitkin rantaa. Ilmeisesti laineet tuovat syötävää järvestä.


Pieni sivuaurinko näkyy hetken aikaa läntisellä taivaalla.


Venäjänhiekka on ilta-aurinkopaikka. Laskeva aurinko värjää hiekan punertavaksi.






Katselen teltan oviaukosta tummenevaa iltataivasta. Taustamusiikkina soi aaltojen kohina rantahiekkaan. Pujottaudun maukuupussiin ja nukahdan melkein heti.


Melontaretki Tiilikalla jatkuu...





10 kommenttia:

  1. Upeita maisemia ja mitkä hiekkarannat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla Savon parhaat hiekkarannat Tiilikalla.

      Poista
  2. Mahtavia maisemia :-)
    En ole koskaan nähnyt oikeaa sääksen pesää, vaikka sääksiä mielelläni kuvaankin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen nähnyt vain niitä oikeita. Mutta olisi joskus mukava käydä sääksikeskuksessa.

      Poista
  3. Oivallinen tuo makkaratikkupidike ja tulitikkupideke. Enpä ole moisia vielä missään nähnyt. Ne makkaratikut kun tahtoo olla vähän tiukassa noilla tulistelupaikoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiilikkaa ja toista savolaista luontokohdetta Telkkämäkeä hoidetaan huolella ja sanoisinpa ihan rakkaudella.

      Poista
  4. Vau, hienoja kuvia! Tuonne meinasin mennä ohiajaessa syyskuussa, mutta ei taidakaan aika riittää. Ehkä ensi vuonna sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiilikalle on sen verran pitkä ja hankala matka, että kannattaa olla ainakin pari päivää perillä. Varsinkin jos on liikkeellä jalan. Vesiltä käsin Tiilikan kohteet ovat helpommin saavutettavissa.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Oli taas niitä aamuja jolloin kannatti lähteä liikkeelle ajoissa. Seitsemän aikaan aamulla sumu oli jo poissa ja taika kadonnut.

      Poista