Löytyi sentään myös hyvinvoivia tummaneidonvaippoja. Savossa löysin pari kasvustoa joiden kukkavarsi oli poikki (syöty?) Kuusamossa oli myös kahdessa paikassa katkenneita kukkavarsia, ehkä porojen tallaamia. Onneksi tummaneidonvaippa kasvaa usein niin jyrkässä rinteessä, että kasvustot pysyvät turvassa kaikenlaisilta kulkijoita.
Ensimmäiset vilukon kukat ovat auenneet. Sanoisin, että tässä kukassa on täydellistä kauneutta.
Rantatädyke on niitä kasveja, jotka ovat hyötyneet kosteasta kesästä. Niittyllä hehkuvat siniset tähkät.
Metsäruusu kasvupaikallaan metsässä.
Tataarikohokin kukinta on kärsinyt myöhässä alkaneesta kukinnasta, koska sen kasvupaikat ovat tien pientareilla. Muutama kukkavarsi on säästynyt niittokoneen teriltä.
Kuvaan perhosia vähän samalla tavoin kuin lintujakin, jos nyt ihan varsin asettuvat eteen kuvattaviksi. Niin kuin tämä karttaperhonen (?)
Pussikämmekkä löytyy lähdepuron varrelta. Löysin myös soikkokaksikkoa, jota en ensin meinannut tunnistaa, koska pohjoisen soikkokaksikko on paljon pienenpi kuin Savossa kasvava.
Vanamoita on valtavan paljon ja niiden tuoksu metsässä vahva.
Puolukka ja karpalo kukkivat parasta aikaa. Miten lienee ehtivätkö ennen lumia tehdä marjoja.
Kultapiisku kannattelee kastepisaroita.
Toinen kultakukka, kultarikko, on avannut kukkansa kalliojyrkänteellä.
Pohjansinivalvattia ei ole helppo löytää. Vaikka kasvustoja on, niin porot ehtivät yleensä syödä kukkavarret. Syvän ojan pohjalta löysin yhden kukkivan pohjansinivalvatin. Se on näyttävä kasvi, korkeus noin 180 senttiä.
En ole koskaan nähnyt niin paljon kirkiruohoja kuin tänä kesänä. Tämä on pohjoinen lettokirkiruoho.
Maariankämmeköitä on runsaasti.
Kiutakönkään ajuruoho on myös pohjoista kantaa eli tenonajuruohoa.
Kuka järjesteli kivet kalliosyvennykseen? No, tulvahan sen teki.
Vesi Oulankajoessa on laskenut muutaman metrin kevättulvaan verrattuna.
Könkään kuohun tulipaikka.
"Paratiisikuru" Valtavaaran rinteellä.
Heijastus polun varrella.
