keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Mökkimaisemissa

Lapsenkaitsemistehtävien päätyttyä tältä erää ajelin pariksi päiväksi saunamökille laiskottelemaan, meloskelemaan ja yövalvomaan. Käytän sanaa meloskelu silloin kun kierrän kanootilla päämäärättömästi rantoja. Inkkarikanootti on juuri sopiva meloskeluun. Minun taidoillani sillä yksin meloessa ei voikaan kulkea vauhdikkaasti. Kevyt inkkari on aika hankala pitää suunnassa varsinkin tuulella.
Yövalvominen ei onnistunut. Saderintaman jälkeen pilvet peittivät taivaan ja aamuyö oli pilvinen. Ei innostanut lähteä vesille kolmen aikaan. Siispä nukuin. Aamulla olikin jo selkeämpää.

Mökkitiellä tapaa monesti metsoja tai teeriä. Tällä kertaa kohtasin koppelon sateessa. Kaksi poikasta ehti metsän suojaan ennen kuin sain kameran esille.

Auringonlaskun aikaan pilvikerros oheni hieman.







Olin ennen sitä mieltä, että mökillä ei tarvita sähköjä. Viime kesänä sinne kuitenkin laitettiin aurinkosähkö ja on myönnettävä, että pimeinä kesäiltoina on mukavaa kun on valoa.



(lisäys 23.7.  Olisin voinut nähdä karhun mökin lähellä. Poikani oli edellisenä iltana nähnyt karhun viidenkymmenen metrin päässä mökistä ja myöhemmin illalla, kun hän oli grillannut tuossa kuvan grillimajassa, oli lähimetsästä kuulunut rytinää.)

Aamu oli kaunis mutta kylmä. On se outoa, että heinäkuussa pitää olla päällä urheilukerrasto ja kuoritakki että tarkenisi meloa.


Isokoskelolla on yhdeksänpäinen lapsilauma. Luin Luontoportista, että isokoskelonaaras saattaa ryöstää toisen koskelonaaraan poikaset. Onkohan nämä kaikki omia vai onko joukossa lainattuja.




Sateinen kesä saa aikaan ihmeitä. Tuossa jyrkässä seinämässä kukkivat kissankellot. En onnistunut saamaan niistä julkaisukelpoista kuvaa. Kanootti heilui pienimmästäkin liikkeestä ja kuvat tärähtivät.


Suomenlumme on se pienilehtinen ja pienikukkainen lumme. Löysin muutaman kasvuston, mutta eivät vielä kukkineet.


Myös kalliokohokki on hyötynyt kosteudesta. Pienellä kalliosaarella oli runsaasti kukkaryppäitä.


Kurjenjalkaa nupulla ja kukkivana.

Lahden pohjukassa on pieni luonnonsuojelualue. Alue on suojeltu Savossa harvinaisten haisukurjenpolven, lehtopalsamin ja hajuheinän esiintymien vuoksi. Kolmena edellisenä kesänä en ole löytänyt yhtään kukkivaa haisukurjenpolvea ja aiemmin näkemäni kukat ovat olleet louhukon suojassa. Nyt haisukurjenpolvi kukki runsaana kivien päällä.




Matkalla mökiltä kotiin koukkasin vielä katsomaan muutamia kasveja, tienvarrelta ja suolta.

Kylätien varrella pysäytti tämä komea hirvenkelloryhmä. Laskin siinä olevan noin viisikymmentä kukkavartta.






Kaksi kukkalöytöä valtatie 23 varrelta. Runsas kelta-apilaesiintymä....

....ja kaksi pientä ketoneilikkaryhmää, molemmat ihan tien pientareella.


Tämän kuvan vuoksi oli mentävä suolle. Kovin hitaasti aukeavat suoneidonvaipan kukat. Vain yksi täysin aukioleva kukka. Viivyin tovin sen ääressä ihmetellen sen kauneutta.





18 kommenttia:

  1. Kauniina näyttäytyy taivaan valot, väriä monenlaista.

    Onpa koskelolla hoiva vietti ahkera, kun toistenkin poikaset mukaan sieppaa.

    Lumme kuva kiehtoo heijastuksineen ja tummine dramaattisine sävyinenn, tosi kaunis.

    Kaunis tunnelma kuviin tullut hämärän hyssyssäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lummekuvasta jäin kaipaamaan kaunista valkoista kukkaa. Mutta ehkä toisen kerran onnistaa.
      Ihan yllätyin miten pimeää oli alkuyöstä.

      Poista
  2. Kaunista luonto on vaikka vilpoisaa..

    Suoneidonvaippa, en ole kuullutkaan, kaunis ja herkkä ja kuvat ihanat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suoneidonvaippa on kämmekkäkasveja. Kovin harvinainen ja siksi kannattaa vähän nähdä vaivaa että pääsee sitä katsomaan.

      Poista
  3. Kiva mökki teillä, ja kyllä se yövalo näyttää mukavalta, ei tatvitse pimeässä kompuroida.. olettaen että siellä on joskus pimeää öisin
    Erittelemättä kuviasi sanon vaan että kaikki näytti tosi kauneilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksyä kohti illat pimenevät. Valo on silloin ihan tarpeen ja tuohan se tunnelmaankin.

      Poista
  4. Kyllähän se valo luo tietynlaista tunnelmaa :)
    Kaunnita kuvia kukista ja eritoten tuo suoneidonvaippa on ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi oli ehtinyt avata tuon yhden kukan ettei tullut turha reissu suolle.

      Poista
  5. Silti olet saanut kauniita hetkiä talletettua. On vain sanottava että ois se ehtiny kylmää pitää sitten talvella... Jospa se olis lämmin syksy, ainakin voimme niin toivoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että sentään jossain välissä aurinkokin pilkistää.

      Poista
  6. Melkein hengittämättä katsoin kauniit ja tunnelmalliset kuvat Suomesta, täällä on kaunista! Ihania kukkijoita! Paljon on vielä luonnosta opittavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirvenkellojen runsaus ilahdutti. Niittyjen vähetessä hirvenkello on kärsinyt.

      Poista
  7. Upea kuvasarja! Hienoa, että sateesta on ollut luonnonkukille hyötyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain hyötyä sentään sadekesästäkin. Ja taitaapa marjojakin tulla kosteuden ansiosta.

      Poista
  8. Upeita kuvia ja tunnelmia taas :-)

    Pitää osata katsoa, jotta voisi nähdä.
    Sinä osaat.

    VastaaPoista