keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Valtavaaralle

Vuosselin parkkipaikalla on seitsemän pakkasastetta ja taivaalla ihmeellinen valoilmiö; aurinko näyttäytyy pitkästä aikaa.
Pujahdan metsään ja lähden lumikenkäpolkua ylös rinnettä kohti Valtavaaraa.


Puiden latvojen yläpuolella punertaa, mutta ilmassa on usvaa. On arvoitus mihin suuntaan pilvet liikkuvat. Pilveä vai aurinkoa luvassa?

Ylempänä näyttää olevan ihan pilvistä.



Lumikenkäpolku kääntyy vasemmalle. Arvelen sen vievän jyrkänteen alapuolelle portaisiin. Sinne en halua, vaan lähden omille urille, kiipeämään rinnettä viistosti ylöspäin Ahmakallion yläpuolelle.

Vaikka hanki ei paljon upota, on jyrkkää rinnettä ylös kiipeäminen hikistä touhua. Väliin on pysähdyttävä hengähtämään. Siinä voi samalla ihailla ympärilleni levittäytyvää lumista kauneutta.



Nyt näkyy jo Vuosselijärvi. Pilvikerros on levinnyt itäiselle taivaalle ja peittänyt auringon.

Sinitaivasta pilkottaa vielä lännen suunnalla.

Laskeudun Valtavaaranlammelle. Lumiset kynttiläkuuset vartioivat sen rantoja.

Jatkan lammen pohjoispäästä rinnesuolle, jota pitkin nousen loivasti kohti Valtavaaran kotaa.


Valtavaaran huippu ylhäällä vasemmalla

 Lumen peittämä kota erottuu juuri ja juuri tykkypuiden keskeltä.



Laittelen tulet kodan tulisijaan. Joku on tuonut kirveen ja hakkuupölkyn kotaan. Hmm... Kota pysyisi siistinpänä jos puut pilkottaisiin halkovajassa.





Evästeltyä jaksaa jatkaa viimeisen jyrkän nousun ylös majalle. Olen sataseitsemänkymmentä metriä korkeammalla kuin lähtöpaikkani Vuosselissa.

 Kodassa tulistelun aikana ovat pilvet levittäytyneet huipun tasolle. Näkyvyyttä ei paljon ole.
Valtavaaran maja ja kulkuvälineeni

majan nurkkien huurrekoristeet



ikkuna

huurrepiikkejä tykkylumella

Laskeudun laelta Karhunkierroksen polku-uraa Valtavaaranlammen laavulle. Ylempänä tuisku on peitellyt polun jalanjäljet, mutta alempana puiden suojassa tavoitan tallatun uran.




näkymä lammelle laavulta


Jatkan lumikenkäpolkua alas. Kurkistan alaspäin Ahmakalliolle. Tämän jälkeen polku laskeutuu jyrkänteen portaisiin ja puut peittävät näkymät.

24 kommenttia:

  1. Ihana pikku kota ,missä saa lämmitellä ja antaa ajatuksen lentää ♥
    Upeita kuvia, sinulla oli antoisa hyvä reissu.
    Mukavaa keskiviikkoa :)

    VastaaPoista
  2. Tosi, tosi upeita kuvia kertakaikkiaan. Hieno retki :) Mie kävin kans eilen pikku lenkin lumikenkäilemässä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumikengillä pääsee sellaisiinkin paikkoihin joihin suksilla ei välttämättä pääse.

      Poista
  3. Huikeita lumimaisemia! Eilen tutkailin mahdollisuutta matkustaa kesällä/syksyllä Kuusamoon, upeat postauksesi ovat toimineet innoittajina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuusamosta löytyy katsottavaa kaikkina vuodenaikoina.

      Poista
  4. Tykkylumen muotoilemien hahmojen ihmettelyyn ei vaan kyllästy...
    Upeita kuvia jälleen!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, tykkypuiden erilaiset muodot jaksavat viehättää.

      Poista
  5. Upeaa! Miten paljon lunta! Kaunista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuusamossa on ollut reilusti lunta jo marraskuun alusta lähtien.

      Poista
  6. Prachtvolle Winterfotos. Kein Wunder, dass wir dieses Jahr keinen Winter haben, denn er hat sich bei euch eingenistet.

    Grüße von der Waldameise

    VastaaPoista
  7. Ihanan lumisia kuvia. Ompa sitä paksusti siellä ♥ Meillä täällä mustikanvarvut jököttää hangen läpi siellä missä lunta vähäkään on .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaarojen laella lunta on reilusti puissakin. Alempana tuuli on karistanut lumet.

      Poista
  8. Ihania lumisia maisemia! Kaunis valo varsinkin tuossa kolmannessa kuvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis valo on ollut todella harvinaista viime viikkoina. Tuo valoilmiö näkyi vain vähän aikaa.

      Poista
  9. Katteeks käy. Ihan oikee talvi. Valtavaaralla tapasin elämäni ensimmäiset kuukkelit joskus 90-luvun lopulla - hiihtoreissulla. Oliskohan ollut tuo lammenlaavu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valtavaaran lammella kuukkelit päivystävät. Tosin, talvella kun siellä on vähemmän kulkijoita, ovat siirtyneet paikkoihin joissa on varmemmin ruokaa saatavilla.

      Poista
  10. Vastaukset
    1. Sitten se vasta on kunnon retki kun voi tehdä tulet.

      Poista
  11. Kuvasi vie ihanalle luontoretkelle.
    Liikuttunut tunne tulee luonnon ihmeellisestä kauneudesta, katsoessani näitä kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liikutun joka kerta kun pääsen kulkemaan tykkypuiden keskelle. Ainutlaatuista kauneutta.

      Poista
  12. Varo ettet huku lumeen.. :)
    Upeita kuvia taas kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumi ei upota pohjaan asti koska alla on jäinen, tiivis kerros. Ja lumikengät kannattaa.

      Poista