Melontaa Livojärvellä

Päiväretki Livojärvelle houkutteli palaamaan pian takaisin kajakin kanssa ja tutustumaan paremmin järven itäpuolen Hirsiniemeen.

Lasken kajakin vesille Säikän veneenlaskupaikalta. Sitä ennen olen käynyt ostamassa suoramyyntikahvilasta evääksi posiolaista rieskaa ja ruismustikkapiirakkaa.

Päivä on aurinkoinen, mutta länsituuli on voimakas ja nostaa vaahtopäitä järven länsipuolen Pernunselällä. Kurkistan vain silta-aukosta sinne, mutta jatkan matkaa Säikänsalmen kannaksen suojassa kohti Hirsiniemen tyveä.

Ensimmäistä pysähdystä Hirsiniemen kupeessa tulevat pikkukalat ihmettelemään. Pohja näkyy hyvin koska vesi on niin kirkasta.

Jääkausi on järjestellyt Livojärven hiekat ja kivet erilleen. Kivet on hiottu pyöreiksi. Tätä rinnettä ei olisi kovin helppoa kiivetä ylös.

Paikoin näyttää kuin kivet olisi aseteltu rantaviivalle.

Kun lahden nimi on Kuikkamutka, kuikat ovat vastaanottamassa ja vielä laavunkin nimi on Kuikka, niin se on juuri sopiva leiripaikaksi.  Päätän pystyttää teltan, laitella ruokaa ja lähteä sen jälkeen käymään Hirsiniemen kärjessä. Kuikat tulevat muutaman kymmenen metrin päähän seuraamaan kun puran tavaroita kajakista. Jonkin ajan kuluttua ne siirtyvät kauemmas lahdelle.

Kuikan laavun ympäristö on kaunis ja monimuotoinen. On korkea harju, pieni lampi, hiekkarantaa ja kapea noin kolmesataa metriä pitkä niemenkärki. Rannan kosteissa paikoissa kukkivat pikkuiset rantaleinikit ja pyöreälehtikihokit.

kihokki kukkii

pyöreälehtikihokki

rantaleinikki

posiolaista ruismustikkapiirakkaa

Evästeltyä jaksaa taas meloa. Lähden käymään Hirsiniemen kärjessä, jonne on Kuikkamutkasta vielä neljän kilometrin matka. Kovin hiljaista on vesillä. Näen koko päivän aikana vain kaksi venettä järvellä. Eipä näy vesilintujakaan. Kuikkamutkan kuikat ovat ainoat näkemäni linnut.

Ennen Hirsiniemen kärkeä ohitan vuokrakämpän. Se on laavujen ja kodan lisäksi Hirsiniemen ainoa rakennus. Se toinen tänään näkemäni venekunta on kämpän pihalla kameroineen. Kuvausretkellä on siis muitakin.

Niemen kärjessä huomaan miten tuulilta suojassa olen tänään tehnyt taivalta. Autioselällä tulee kovasti ja vesi velloo vaahtopäisenä. Olin suunnitellut, että käyn katsomassa Livohkan matkailukeskuksen edustalla olevaa luonnonsuojelualuetta, mutta tulen toisiin ajatuksiin ja käännyn paluumatkalle tuulensuojaan.  Hirsiniemen pohjoisrannan tutkiminen jää seuraavaan kertaan.

Kuikkamutkassa on tyyntä ja kaunista. Sytyttelen nuotion ja istun laavulla ilta-auringon värjäämää maisemaa katsellen.

Käyn puolenyön aikaan auringon laskiessa hiekkarannalla kävelemässä. Varanganselän takaa näkyy Varanganvaara ja horisontissa lähtöpaikkani Säikänsalmi.

Eipä sitä kesäyönä paljon unta tarvitse. Herään puoli viiden aikaan. Aurinko on noussut metsän takaa. Se heijastelee kauniisti veden pinnalla.

Juon aamukahvia laavulla kun rantapuiden latvoja hipoen lentää iso lintu. Kurki murahtaa kerran ohi mennessään ihan kuin olisi tervehtinyt.

auringon heijastus tyyneen vedenpintaan

Säätiedotus on luvannut saderintaman tulevan puolenpäivän aikaan. Alan siis pakkailla tavaroita kajakkiin. Aamulla on vielä tyyntäkin, joten aikaisella lähdöllä suunnittelen selviäväni ilman vastatuulta paluumatkan.

Olen melonut noin kilometrin leiripaikasta ja pysähtynyt tutkimaan karttaa, kun takaa kuuluu siipien kahinaa ja ääntelyä. Kaksi kuikkaa lentää ohi ihan vierestäni. Ne kaartavat kajakin keulan edestä ja kääntyvät takaisin. Näyttävät lentävän Kuikkamutkaan. Kävivätkö hyvästelemässä?

Säikän veneenlaskupaikka