Kesäpäivä maalla ja vesillä

Aamuvarhaisella jään reppuineni kyydistä Konttaisen juurelle. En kuitenkaan lähde nousemaan vaaralle, vaan polku-uraa Pikku-Konttaisen ja Hopeavaaran maastoon. Olen etsimässä sinivalvatteja. Niitä pitäisi olla jossain tällä alueella, molempaa lajia; siperiansinivalvattia ja pohjansinivalvattia.

Vaarojen välisessä kurussa polku muuttuu puroksi. Vesi virtaa leveänä virtana pitkin polun pohjaa. Kumisaappaat olivat siis hyvä valinta tälle retkelle. Kurun kasvillisuus on rehevää; saniaisia, kortteita ja myös pohjansinivalvatin lehtiä. Siis vain lehtiä, kukat on syöty. Pohjansinivalvatti kuuluu sikurikasvien sukuun ja sitä voi syödä salaatin tapaan. Nämä salaatit ovat nyt menneet porojen suihin.

Jatkan matkaa suon yli kohti Kumpuvaaraa, jossa olen aiemmin nähnyt pohjansinivalvattia. Yhytän Karhunkierroksen polun suon reunalla. Seuraan sitä yli Mossarinvaaran, jossa pysähdyn hetkeksi ihailemaan maisemaa Ala-Kitkan ja Säkkilän suuntaan. Kumpuvaaran juurella Karhunkierros jatkuu ylös vaaralle, mutta minä käännyn polulta metsäautotielle. Kumpulampien luona tulee poroperhe vastaan. Aavistelen että sen toisenkin valvattipaikan kukat on käyty syömässä, koska porot tulivat juuri siltä suunnalta.

Minulla on onnea. Kohta näkyy tien varressa suuria sinisiä kukkia. Pohjansinivalvatin varsi on noin puolitoistametrinen ja sen kukkarypäs nyrkinkokoinen kimppu. Sitä ei voi olla huomaamatta, koska kukat ovat korkealla muun kasvillisuuden yläpuolella.

Siperiansinivalvattia en löytänyt. Se on paljon lyhyempi, hennompi varreltaan ja sen kukinto on harvempi. Ehkä en huomannut sitä rehevän kasvillisuuden joukosta.

Mossarinvaaralta Ala-Kitkalle

Säkkilän kylämaisema Mossarinvaaralta

Iso Kumpuvaara

Karhunkierroksen polulla

pohjansinivalvatti

pohjansinivalvatti erottuu kasvillisuuden seasta

Ala-Kitka näytti niin houkuttelevalta vaaralta katsoen, että lähden iltapäivällä katselemaan sitä vesiltä. Lasken kajakin vesille Kaukosaaren lintutornin kupeesta. Ensivedot ja tumps...olen kiinni mutapohjassa. Kirkas vesi hämää, vettä olikin alla vain muutamia senttejä. Uusi reittivalinta ja pääsen vähän syvemmille vesille. Runsas järvisätkinkasvusto kuitenkin kertoo että vesi on puhdasta mutapohjasta huolimatta.

Konttainen

On täydellinen melontasää. Aurinko paistaa ja heikko tuulenvire tuntuu lämpimänä henkäyksenä kasvoilla. Tästä sitä melontavettä riittäisi pitkälle. Koillisen suuntaan Piiloperälle on matkaa liki kaksikymmentä kilometriä, mutta jos kääntyisin Kilkilösalmeen ja siitä Yli-Kitkan puolelle, vesireittiä riittäisi yli seitsemänkymmentä kilometriä Perä-Posiolle asti. Ehkäpä joskus sinne melonkin, mutta nyt käännyn takaisin Kaukosaareen päin.

muitakin ilman moottoria liikkuvia on liikkeellä

tuolta vaaralta katselin aamulla järvelle

näkymä lintutornista

kajakkikuljetus lintutornista kuvattuna