keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Kesäpäivä maalla ja vesillä

Aamuvarhaisella jään reppuineni kyydistä Konttaisen juurelle. En kuitenkaan lähde nousemaan vaaralle, vaan polku-uraa Pikku-Konttaisen ja Hopeavaaran maastoon. Olen etsimässä sinivalvatteja. Niitä pitäisi olla jossain tällä alueella, molempaa lajia; siperiansinivalvattia ja pohjansinivalvattia.

Vaarojen välisessä kurussa polku muuttuu puroksi. Vesi virtaa leveänä virtana pitkin polun pohjaa. Kumisaappaat olivat siis hyvä valinta tälle retkelle. Kurun kasvillisuus on rehevää; saniaisia, kortteita ja myös pohjansinivalvatin lehtiä. Siis vain lehtiä, kukat on syöty. Pohjansinivalvatti kuuluu sikurikasvien sukuun ja sitä voi syödä salaatin tapaan. Nämä salaatit ovat nyt menneet porojen suihin.

Jatkan matkaa suon yli kohti Kumpuvaaraa, jossa olen aiemmin nähnyt pohjansinivalvattia. Yhytän Karhunkierroksen polun suon reunalla. Seuraan sitä yli Mossarinvaaran, jossa pysähdyn hetkeksi ihailemaan maisemaa Ala-Kitkan ja Säkkilän suuntaan. Kumpuvaaran juurella Karhunkierros jatkuu ylös vaaralle, mutta minä käännyn polulta metsäautotielle. Kumpulampien luona tulee poroperhe vastaan. Aavistelen että sen toisenkin valvattipaikan kukat on käyty syömässä, koska porot tulivat juuri siltä suunnalta.

Minulla on onnea. Kohta näkyy tien varressa suuria sinisiä kukkia. Pohjansinivalvatin varsi on noin puolitoistametrinen ja sen kukkarypäs nyrkinkokoinen kimppu. Sitä ei voi olla huomaamatta, koska kukat ovat korkealla muun kasvillisuuden yläpuolella.

Siperiansinivalvattia en löytänyt. Se on paljon lyhyempi, hennompi varreltaan ja sen kukinto on harvempi. Ehkä en huomannut sitä rehevän kasvillisuuden joukosta.
Mossarinvaaralta Ala-Kitkalle

Säkkilän kylämaisema Mossarinvaaralta

Iso Kumpuvaara

Karhunkierroksen polulla


pohjansinivalvatti








pohjansinivalvatti erottuu kasvillisuuden seasta

Ala-Kitka näytti niin houkuttelevalta vaaralta katsoen, että lähden iltapäivällä katselemaan sitä vesiltä. Lasken kajakin vesille Kaukosaaren lintutornin kupeesta. Ensivedot ja tumps...olen kiinni mutapohjassa. Kirkas vesi hämää, vettä olikin alla vain muutamia senttejä. Uusi reittivalinta ja pääsen vähän syvemmille vesille. Runsas järvisätkinkasvusto kuitenkin kertoo että vesi on puhdasta mutapohjasta huolimatta.
Konttainen



On täydellinen melontasää. Aurinko paistaa ja heikko tuulenvire tuntuu lämpimänä henkäyksenä kasvoilla. Tästä sitä melontavettä riittäisi pitkälle. Koillisen suuntaan Piiloperälle on matkaa liki kaksikymmentä kilometriä, mutta jos kääntyisin Kilkilösalmeen ja siitä Yli-Kitkan puolelle, vesireittiä riittäisi yli seitsemänkymmentä kilometriä Perä-Posiolle asti. Ehkäpä joskus sinne melonkin, mutta nyt käännyn takaisin Kaukosaareen päin.








muitakin ilman moottoria liikkuvia on liikkeellä

tuolta vaaralta katselin aamulla järvelle

näkymä lintutornista



kajakkikuljetus lintutornista kuvattuna

14 kommenttia:

  1. Voi mahoton on komia tuo kukka!! En ole koskaan nähny moista. Kyllä nuila sinun reissuila ois kiva olla oikiastikki mukana ;)

    VastaaPoista
  2. Kiitos, taas tuli opittua uusi kukka! Hienot melontavesistöt. On pohjoisen kesä kaunis.

    VastaaPoista
  3. Onpa komea kukka tuo pohjansinivalvatti, ihmeellistä miten sinun retkiesi avulla on Suomen kasvimaailmasta löytynyt monen monta minulle aivan uutta kasvia.

    VastaaPoista
  4. Sie se ehit vaikka kuin moniin hienoihin paikkoihin ja toinen toistaan hienompia kukkasia löydät. Hyvä sinä!

    VastaaPoista
  5. Kaunis kukka tuo pohjansininvalvatti.
    Hienoa oli jälleen kuviesi mukana kierrellä noissa mahtavissa maisemissa.
    Kuvasi ovat niin taidokkaita!

    VastaaPoista
  6. Maailma on kaunis, sen jälleen todistit. Kiitos taas näistä retkistä.

    VastaaPoista
  7. Kiitän kaikkia kommenteista. Pian alkaa pohjoisen kukkarunsauskin ehtyä. Kiirettä on pitänyt. Paljon uusia kukkatuttavuuksia on löytynyt, mutta paljon on jäänyt löytämättä. Mutta pitäähän sitä olla ohjelmaa seuraavillekin kesille.

    VastaaPoista
  8. Pieni tuulen vire virkistää melojaa mukavasti, noinhan se on.
    Näyttävä kukka pohjansinivalvatti, en hoksaa että olisin koskaan nähnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pohjansinivalvatti on yleisin Käsivarran tunturikoivikoissa. Mutta Kuusamossa on muitakin pohjoisia tunturikasveja.

      Poista
  9. Olipa taas mukava reissu, kiitos kun sain olla mukana näissä upeissa maisemissa!
    Kukkakuvasi ovat jälleen ihan huikeita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Järvimaisemia katsellessa sielu lepää.

      Poista
  10. Kiitos että sain matkata virtuaalisesti mukanasi :D

    VastaaPoista