Valtavaaran valtias

Eilen aamulla ajoimme Vuosselin parkkipaikalle ja laitoimme reput selkään aikeena lähteä kiertämään Valtavaaran päiväreitti. Olimme kulkeneet polkua noin sata metriä, kun näimme metson kävelemässä varvukossa noin parinkymmenen metrin päässä polulta. Otin nopeasti kameran esille ja sain otettua siitä pari kuvaa. Lähdin polkua eteenpäin tarkoituksena saada kuva metsosta edestäpäin, niin että hienot pyrstösulat näkyisivät paremmin kuvassa. Kun kurkistin kiven takaa kamera valmiina, tajusin että metso on tulossa suoraan minua kohti kovaa vauhtia. Säntäsin juoksuun rinnettä alas. Onneksi Valtavaaran kuusten oksat levittäytyvät maahan asti tiheänä helmana. Tuollaisen kuusen suojaan kurvasin piiloon. Oksien lomasta näin että metso seurasi minua edelleen ja se pysähtyi kuusen toiselle puolen. Käänsin äkkiä kameraan käsitarkennuksen päälle, sihtasin puiden oksien läpi metsoa ja onnistuin ottamaan muutaman kuvan. Mutta metso lähti kiertämään kuusta ja tulemaan minua kohti. Siispä kamera kainaloon ja nopea pikataival seuraavan kuusen taa. Ja metso seurasi. Sitten se taisi huomata retkikaverini polulla ja kääntyi. Minä jatkoin juoksua autolle ja niin teki kaverikin. Tämä erä metsolle 1-0.  Jätettiin Valtavaaran kierros sillä kertaa ja mentiin Pyhävaaran poluille.

Seuraavana aamuna uusi yritys Valtavaaralle onnistui. Metsoa ei näkynyt. Valtavaaran majalla tapasimme miehen joka innokkaana halusi näyttää videokamerastaan erikoista tapausta. Hän oli myös edellisenä päivänä kohdannut tuon saman metson samassa paikassa ja saanut kuvattua tilanteen. Tappiona oli rikkoontunut kameran linssi kun metso oli sitä vähän nokalla kopauttanut.

Kun palasimme polkua parkkipaikalle päin oli metso taas vähän matkan päässä polulta. Yritimme hiippailla varovasti ettei se huomaisi ja olimme jo menneet sen ohi, kun se yht`äkkiä oli takanamme polulla ja tulossa päälle. Meillä oli kävelysauvat mukana ja niillä huitomalla saimme sen kääntymään ja perääntymään metsään. Tämän erän me voitimme.