Nyt on se aika vuodesta jolloin ylösnousussa ei voi kilpailla auringon kanssa. Lähdin vesille aamuseitsemältä ja silloin aurinko oli jo kivunnut korkealle taivaalla. Tuuli ei ollut vielä heränyt; veden pinta oli tasainen ja liikkumaton. Reilun neljän kilometrin melonnan jälkeen rantauduin Taivalsaaren tulipaikalle. Viimekesäinen rantautumispaikka oli tietenkin veden alla. Vesi on noin puoli metriä korkeammalla kuin samaan aikaan viime vuonna. Halkovajan luota oli kaadettu kolme koivua ja metriset halot oli pinottu vajan viereen. Vajassa ei paljon puuta ollutkaan. Vieraskirjakin oli poissa. Kausi ei ilmeisesti ole vielä alkanut.
Jatkoin saarikierrosta. Kävin katsomassa Taivalsaaren ja Viitasaaren välisen pohjukan. Korkealla vedellä siitä pääsee pujahtamaan kajakilla läpi. Nyt oli sen verran kiviä pinnassa etten lähtenyt yrittämään.
Rentukoiden kukinta on juuri nyt parhaimmillaan. Löysin lahden poukamasta suojaisen paikan jossa rentukkatupsu nousi suoraan vedestä. Tein kuvauskokeiluja kamera vesitiiviiseen koteloon pakattuna. Kameran kohdistaminen oikeaan asentoon kajakista kurkotellen on melkoista arpapeliä. Lisäksi kotelon painaminen veden alle sekoittaa vettä, jolloin kuvassa näkyy sameutta. Paristakymmenestä kuvasta löytyi muutama julkaisukelpoinen otos.
Tulvavaiveroiden kuvaukset Kiviniemessä onnistuivat paremmin, kun vesi siellä on syvää, jolloin pohjan ainekset eivät lähde liikkeelle.
Yksitoista kilometriä melontamatkaa kertyi tämän aamun saarten kiertelystä.
 |
| rantapolun varrella on ketunleipiä (käenkaali) |
 |
| rentukan kukinta on parhaimmillaan |
 |
| Taivalsaaren rannasta, edessä Kaatumasaari |
 |
| osoittaja |
 |
| veden alla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti