Kun tuuli tyyntyy illaksi ja suuri järvenselkä asettuu taivasta heijastavaksi peiliksi, on lähdettävä iltamelonnalle. Sateen jälkeen ilma tuoksuu keväältä ja niin tuoksuu järvikin. Rantapuissa soi tauotta. Ja ihan selvästi puiden oksille on ilmestynyt aavistus vihreää.
Meloessa vilkuilen koko ajan rantakallioiden suuntaan. Tähän aikaan viime keväänä näin norpan monta kertaa samalla kivellä köllöttämässä. Vaan nyt juuri se kivi on veden alla kun vesi on huomattavasti korkeammalla kuin vuosi sitten tähän aikaan.
Pilvikerros raottuu sen verran että laskeva aurinko pääsee värjäämään iltataivaalle punakeltaisia sävyjä. Ja järvi toistaa tuon kauneuden peilikuvana.
Ihan läheltä kuuluu "kuuiiikka, kuuiiikka, kuuiiikka" ja kohta saaren takaa lipuu lähelle kuikkapari. Ne jäävät tarkkailuetäisyydelle loppumatkaksi. Kuulen myös käen kukkuvan jossain kaukana ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Taivaanvuohenkin äänenkin kuulen ja myös äänen jota en ole kaivannut. Kevään ensimmäinen itikka inisee korvanjuuressa.
 |
| pohjoisen rannan sammalkallio |
 |
| paljaiden puunrunkojen heijastus |
 |
| salmessa väreilee |
 |
| Kuokanselkä on tyyntynyt illaksi |
No on hienoja kuvia, järvellä on kaunis aika menossa!
VastaaPoista