tiistai 31. maaliskuuta 2015

Pyhän jyssäyksen talvireitti

Nyt kun sään suhteen on palattu harmauteen ja lumiräntäsateisiin, on sopiva hetki kaivaa kuvia viime viikon auringonpaisteiselta retkeltä Pyhävaaralle. Pyhävaaran uusi retkeilyreitti, seitsemän kilometrin mittainen Pyhän jyssäys valmistui viime syksynä. Reitti on merkitty maastoon tolpilla, joiden päässä on virheä teippi ja punainen heijastinlevy. Polku vie kulkijan Rukan Pirunkirkon parkkipaikalta Pikku-Pyhävaaran laelle ja takaisin. Talviaikaan reitillä on paras liikkua lumikengillä, tosin kengänjälkiäkin näin polulla, eikä tiiviksi painunut ura ollut paljoa upottanut.

Keskitalven aikaan kuljin Pyhän jyssäyksen reittiä vain osittain nousemalla Rukan suunnasta reittiä ylös, jatkoin kodalta viereille ison Pyhävaaran laelle ja sieltä alas Rukajärven suuntaan. Kun aurinko on alimmillaan, haluaa nousta mahdollisimman korkealle nähdäkseen kokonaan auringon lyhyen kierron. Nyt ei valosta ollut pulaa, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja pakkasta oli muutama aste.

Liityn Pyhän jyssäyksen uralle Rytilammen luona. Kuljen reitin vastapäivään, jolloin ylös vaaralle mennään jyrkkää koillisrinnettä ja alastulo on loivemman itärinteen puolta. Tavallisilla lumikengillä ei kulkusuunnalla ole suurta merkitystä, mutta liukulumikengillä vauhti nousisi jyrkässä rinteessä ja kovalla alustalla liian kovaksi. Vauhtia voisi hiljentää siirtymällä pois reitiltä, mutta koillisrinteessä on niin tiheä puusto ja paljon katkenneita puunrunkoja, että reitin löytäminen on hankalaa.

Poikkean reitiltä vähän alemmas Hirsilammen jäälle. Lammen pohjois- ja itärannalla on korkeita kalliojyrkänteitä. Pilkkijä on löytänyt ihannepaikan aurinkoisen rannan tuntumasta.


Lumikenkäura ja Pyhävaaran hiihtolatu risteävät koillisrinteen jyrkimmässä kohdassa.

Hätkähdän, kun huomaan muutaman metrin päässä riekon. Yritän hapuilla kaulalla roikkuvaa pokkaria, mutta riekko pyrähtää pakoon ennen kun saan kameran kuvausvalmiuteen. Kuvattavaksi jää vain jäljet.



Puusto harvenee ja pian alkaa näkyä lännen suunalla Iso-Veska ja Kuontijärvi. Kaukana horisontissa siintävät Riisitunturin valkoiset laet.


Kodalla on vilskettä. En muista koskaan ennen nähneeni Pyhätunturin kodalla näin paljon väkeä. Moni on jäänyt pihalle syömään eväitään auringon lämpöön. Mutta kodassakin on tulet ja evästelijöitä.



Kodalta matka jatkuu itärinnettä ja alamäkeä. Pieneltä kukkulalta on näkymät Rukajärvelle päin.

Kelokäkkyrän vieressä on Pyhän jyssäyksen merkkitolppa. Ne ovat riittävän korkeita ja näkyviä, joten reitiltä ei voi eksyä vaikka polulla ei jälkiä olisikaan.





Löydän suojaisen paikan auringosta kuusen juurelta.

Kaunis päivä on houkutellut kulkijoita reitille.


Paluumatka sujuu vauhdikkaasti liukuen polkua alas. Vain jyrkimmissä paikoin poikkean pehmeämmälle hangelle pois polku-uralta.

Pyhävaaran ja Rukatunturin välisestä kurusta nousen näköalakukkulalle Hirsilammen pohjoispuolelle.

Rukan Juhannuskallio näkyy vähän eri kulmasta Pyhän jyssäyksen polun kulkijalle. Pyhävaaran kierros on päättymässä.

5 kommenttia:

  1. Antoisa patikointi reissu. Upeita kuvia!
    Siitä on aikaa kun Pyhätunturilla viimeksi olin..

    Niin se auringonlämpö alkaa lämmittää pohjoisessakin Suomessa.
    Niin no, eihän tuo täällä ole eilen eikä tänäänkään aurinko vilkahtanut.
    Lumenkin satoi maahan, että takatalvi se iski.;-)

    VastaaPoista
  2. No huh, kuinka hienot kuvat jälleen.

    VastaaPoista
  3. Onhan siellä komeat maisemat. Näkee kauas, kun riisille saakka.

    VastaaPoista
  4. Heti kun tulee aurinkoista, lähden kokeilemaan uusia lumikenkiäni noihin maisemiin. Henkeä salpaavan kaunista taas kuvissasi.

    VastaaPoista
  5. Olisipa kiva päästä käymään paikan päällä. Hienot kuvat!

    VastaaPoista