Tapahtumia ja näkemistä Kuusamossa

Kesäisinä viikonloppuina lähes jokaisella paikkakunnalla erilaisia tapahtumia, niin myös Kuusamossa. Elokuun puolivälin lauantaina kävimme katsomassa näkymiä Kuusamon vesitornista ja osallistuimme Käylän kyläläisten järjestämään Taiteiden yöhön.

Kuusamon vesitorni on auki vain poikkeustapauksissa. Pari vuotta sitten kävin tornissa talvella Polar Nigh Ligh-festivaalin näyttelyssä. Nyt oli tilaisuus katsella Kuusamon keskustaa ja ympäristöä kesäaikaan.

Kauppa, kirkko, koulu, kahvila, kampaamo ja kylätalo. Harvasta maaseutukylästä löytyy noin paljon palveluja, Käylässä ne on. Ja onhan kylässä vielä pankkikin, vaikka nykyisin se toimii sivukonttorina ja on auki vain kahtena päivänä viikossa. Käylän kylällä on ympäri vuoden erilaisia tapahtumia kyläläisten järjestämänä. Esimerkiksi joulun aikaan kylän raitti on valaistu sadoin kynttilälyhdyin. Tänä kesänä Käylässä on esitetty näytelmää Huilunsoittaja koskella, joka sekin on kyläläisten omaa tuotantoa. Lauantai-iltapäivänä Käylän korpihovi oli tupaten täynnä yleisöä katsomassa kesän viimeistä esitystä. Kylätalossa oli nähtävänä paikallisten taiteilijoiden maalauksia, valokuvia, käsitöitä ja muuta taidetta.

Kylän läpi virtaavat Kitkajoen vedet. Käylänkoski on hieno nähtävyys kaikkina vuodenaikoina. Minun mielestäni se on parhaimmillaan pakkashuuruisena aamuna kun aurinko nousee kosken suvannon takaa ja värjää sumun vaaleanpunaiseksi.

K-kirjaimella alkavien kylän palveluiden luetteloon voi lisätä vielä yhden toiminnon, eli koskenlaskunäytökset. Kylän oma tukkipoika Jarmo Mustonen on tämän kesän aikana järjestänyt koskinäytöksiä useammankin kerran viikossa. Kylän fb-sivuilta, Leenan koskituvan sivuilta ja koskenlaskijan omilta fb-sivuilta löytyy ilmoitukset tulevista näytöksistä.

Käylänkoski jakautuu useaan haaraan, tässä pieni sivupuro.

Tätä maisemaa olen yleensä kuvannut pakkasaamuna.

Käylänkoski maantiesillalta kuvattuna.

Leenan koskitupa on viihtyisä punainen hirsimökki kosken rannalla. Nyt en kuvannut sitä, koska paikalla oli paljon ihmisiä ja tiedän, että kaikki eivät halua tulla kuvatuksi. Tässä on tien varralla oleva Leenan koskituvan viitta. Matkaa tuvalle päätieltä on noin 200 metriä. Kannattaa poiketa ohikulkiessa sekä koskella että kahvilla.

Ilta Konttaisella

Puuhun ripustettu sininen nauha vinkkaa kääntymään pois Konttaisen polulta metsään. Uusi, rinteen loivemapaa itälaitaa kulkeva reitti on jo merkitty maastoon. Jyrkimpään nousukohtaan on tehty pengerrystäkin. Talvisin monet lumikenkäilijät ovat jo käyttäneetkin itärinnettä Konttaiselle noustessaan. Valmistuessaan uudesta reitistä tulee noin parikilometrinen retkipolku, joka tekee lenkin Konttaisen päällä ja palaa samaa reittiä alas parkkipaikalle.

Päivä on ollut sateinen, mutta iltaa kohti selkenevä ja taivaanrannalle kohoaa tornimaisia poutapilviä.

Auringonlaskuun on vielä tunti aikaa, joten käyn ensin Konttaisen pohjoislaidalla kurkkimassa näkymää Kumpuvaaran ja Porontimajärven suuntaan.

Porontimajärvi heijastelee pilviä, järven takana kohoaa Vattuvaara ja kauempana Venäjän puolen suurtunturit.

Virkkulan kylämaisemaa ilta-auringon valaisemana

Pieni suo Konttaisen juurella noin seitsemänkymmentä metriä alempana. Siinä Karhunkierroksen kulkijat voivat levähtää ja kerätä voimia Konttaisen ylitykseen.

Siirryn Konttaisen länsireunalle, auringonlaskun puolelle. Pitkän Purnusaaren profiili piirtyy Purnujärven pintaan.

Näkymä lounaaseen, Konttaisjärven suuntaan.

Konttaisen rinteeltä katsottuna vaarojen jono näyttää jatkuvan tasaisena aina Rukalle saakka. Todellisuudessa siinä on monta nousua ja laskua ennenkuin kulkija on Rukalla.

Kanervan kukinta on nyt parhaimmillaan. Tänä kesänä kanervat kukkivat runsaasti.

Mielenkiintoinen luonnon taideteos Karhunkierroksen polun varrella. 

Aurinko alkaa painua alemmas ja on aika siirtyä länsirinteen aitiopaikalle katsomaan pilvien liikkeitä ja iltataivaan värien vaihtumista.

Tämän illan näytös tarjoaakin kaksi aurinkoa. Toinen aurinko loistaa Kantojärvestä.

Kitkajärvi

Tumma pilvenriekale piilottaa auringon mutta saa samalla värit hehkumaan syvemmin.

Joku on sytyttänyt vähän isomman nuotion Ala-Kitkan suunnalla.

Erikoista kimallusta Kitkajärven pinnalla. Olisko jotain vesikasvia josta auringonvalo heijastuu.

Aurinko ehtii vielä näkyviin ennen kuin se lopullisesti piiloutuu taivaanrannan pilvikerroksen taakse.

Viimeinen pilkahdus ennen lopullista sukellusta pilveen. 

Idän taivaan pilvet heijastavat myös auringonlaskun punaa.

Purnujärven Rytisaari pimenevässä illassa. On aika laittaa reppu selkään ja lähteä hipsimään rinnettä alas.

Paltaniemen kuvakirkko

"Kainuussa koin suuren yllätyksen kun astuin Paltaniemen kuvakirkkoon. Miten voi olla, että en ole tiennyt tästä mitään, jysähti tajunnassani, kun katselin pienen kirkon valkeita seiniä, jotka olivat täynnä 1700-luvulla maalattuja Raamatun kertomusten kuvia." Näin kirjoitti kirjailija Sirpa Kähkönen Savon Sanomien kolumnissaan 11.8.  

Muistin joskus kuulleeni Paltaniemen kuvakirkosta, ja kun aloin tutkia Paltaniemen sijaintia, niin selvisi, että sehän on vain yhdeksän kilometrin poikkeama viitostieltä Kajaanin kohdalla. Huomasin myös, että on viimeiset hetket tänä kesänä käydä Paltaniemen kirkossa, koska kirkko on vain kesäaikaan auki ja viimeinen aukiolopäivä on 18.8.  Siispä matkalla pohjoiseen poikkesimme Paltaniemeen Oulujärven rannalle. 

Kirkon sijaintia ei tarvitse arvuutella, koska keltaiseksi maalattu kellotapuli erottuu jo kaukaa tasaisen peltomaiseman keskeltä. Kirkko on valmistunut vuonna 1726 ja kellotapuli vuonna 1769. Kirkon ja kellotapulin paanukatot on uusittu vuonna 1991. Kirkon eteisessä on mallikappaleita katossa käytetyistä paanuista. Katon kaarevien muotojen vuoksi myös osa paanuista on pitänyt veistää kaareviksi. Yhden paanun pituus on noin puoli metriä. On siinä ollut iso työ kun paanuja on tarvittu kymmeniätuhansia kappaleita. 

Kirkon okrankeltainen vaakavuoraus ja kaari-ikkunat ovat 1840-luvulta.

Näkymä kirkon eteisestä kirkkosaliin.

Vaikka olin osannut odottaa näkeväni jotain erikoista, niin siitä huolimatta kirkon kattomaalausten määrä ja värikkyys yllättävät. Vastaavanlaisia runsautta näkee Keski- ja Etelä-Euroopan vanhoissa kivikirkoissa. Luterilaisen kyläkirkon laudoitetussa holvikatossa ne hätkähdyttävät. Maalaukset on tehnyt Emanuel Granberg vuosina 1778-1781. Maalauksia on toki restauroitu muutaman kerran paremmalla ja huonommalla menestyksellä. Sen huonomman jäljen on aikaansaanut "lankkumaalari" Pekka Qfeflander vuonna 1851. 

Näkymä kirkon keskiosasta suoraan ylöspäin.

Jokaiseen köynnöksillä yhdistettyyn pyöreään kehykseen on kuvattu jokin Raamatun Vanhan- tai Uudentestamentin tapahtuma.

Pyhää ehtoollista esittävän alttaritaulun on maalannut Suomen ensimmäinen naispuolinen kirkkomaalari Margareta Gapsia vuonna 1727.

Pääsisäänkäynnin yläpuolella on suurikokoinen viimeistä tuomiota esittävä maalaus, joka kuvaa taivaan iloja ja helvetin kauhuja. Kauhut oli kuvattu niin pelottavasti, että maalauksen alaosa on myöhemmin peitetty maalilla seurakuntalaisten rauhoittamiseksi.

Osa maalauksista on tuhoutunut niin, ettei niitä ole enää voitu korjata. Ilmeisesti vaalea läikkä vaunussa istujan kohdalla on sellainen.

Seinäkirjoituksia kirkon eteisessä, on sitä ennenkin töhritty seiniä omilla puumerkeillä.

Muutama sata metriä kirkonpihalta avautuu Oulujärven Paltaselkä, jota voi ihailla venerannan ja uimarannan välissä olevalta kävelysillalta.