Sumuaamu Pyhävaaralla

Ollaan jo niin pitkällä syksyssä, että on lähdettävä liikkeelle hämärän aikaan jos mielii vaaran laelle auringonnousua katsomaan. Otsalamppu valaisee polkua, vesipisarat varvukossa ja puiden oksilla kimmeltävät lampun valokeilassa. Vasta ylempänä nousevan aamun kajo alkaa valaista niin paljon, että voin sammuttaa lampun. Olen nousemassa Pyhävaaran, tarkemmin sanottuna Ison Pyhävaaran rinnettä. 

Auringonnousuun on vielä aikaa. Sumulauttoja ajelehtii kaukana taivaanrannalla, mutta Rukajärvellä ja alapuolellani olevalla Pyhäjärvellä ei näy sumua. Tuulikin on virinnyt, joten arvelen sumujen haihtuvan heti auringon noustua.

Kello 6:46 aurinko tulee esiin Venäjän puolella kohoavan Nuorusen takaa. 

Olen jo oppinut, että auringonnousun jälkeen sumut lähtevät liikkeelle. Nyt myös Pyhäjärven etelärannan pohjukkaan alkaa levitä sumua. 

Olen ollut näköalapaikalla Pyhävaaran itäpuolen rinteellä, nyt lähden vähän ylemmäs  nähdäkseni vaaran laelta kaikkiin ilmansuuntiin. Auringonvalo värittää kallion riekonmarjakasvustoa. 

Pyhävaaran laelta auringonnousun suuntaan. 

Vaikka luulin sumun hälvenevän nopeasti tuulen vuoksi, käy juuri päinvastoin. Noin viidessätoista minuutissa sumu leviää idän suunnalta vaaran laelle asti. 

Laskeudun jyrkänteen reunalle nähdäkseni auringon sumun läpi. Äskeinen vaaran idänpuolen tähystyspaikka olisi kuitenkin ollut parempi. Nyt joudun kurkottelemaan puunoksien välistä kameran kanssa. 

Pyhäjärven pohjois- ja keskiosassa ei vielä ole sumua.

Pyhäjärven Hannonniemi

Kiipeän uudelleen vaaran laelle. Aurinko jaksaa vielä värittää sumukerrosta, mutta sumu tihenee koko ajan. Yritän ehtiä kuvata roosanpunaisen hetken ennenkuin pimenee. 

Yht'äkkiä olen pilven sisällä. Näkyvyys ympäröivään maisemaan häviää täysin. On parasta keskittyä yksityiskohtiin, kuten riekonmarjan loistaviin lehtiin. 

Lähden laskeutumaan alas vaaralta. Suurten kuusten juurella mustikanvarvut ovat vielä vihreitä.

Yleisin metsänpohjan väritys on kuitenkin punainen, eli mustikan- ja juolukanvarpuruskaa. 

Palaan vaaralta Pikku Pyhävaaran kautta kulkemalla osin Pyhän jyssäys-reittiä. Kodalla kohtaan ensimmäiset retkeilijät. Suosituillakin reiteillä saattaa aamuvarhaisella kulkea kohtaamatta yhtään vastaantulijaa. 

Jos sumu ei peittäisi maisemaa, tästä avautuisi näkymä länteen. Iso-Veska-järvi siellä vähän erottuu sumun seasta.

Ison Pyhävaaran polkuihin verrattuna merkitty Pyhän Jyssäyksen reitti erottuu maastossa valtatienä. 

Hirsilammen luona poikkean polulta rantaan. Hirsilampi on syvänteessä Rukatunturin ja Pyhävaaran välissä. Vaikka se on ihan lähellä Rukan mökkitaajamaa, lammen rannalla ei ole yhtään mökkiä. Talvella Hirsilammen ympäri kulkee pyöräily- ja lumikenkäreitti. 

Ruskakierroksen päätös Naruskalla

Ruskakierros Lappiin päättyi Sallan Naruskajokivarteen; erämökille saunomaan, tulistelemaan ja soutelemaan joella. Revontulien näkeminenkin oli taas toiveena. Olin jo päivällä käynyt etsimässä paikkaa johon olisi helppo kulkea pimeässä, näkymät pohjoiseen ja mielellään vettä heijastusten saamiseksi kuviin. Jängän laidalta löytyikin hyvä paikka. Sinne sitten kuljimme otsalamppujen valossa kun ilta alkoi pimentyä. Vielä valoisalle iltataivaalle syttyi revontulikaari, joka oli kirkkain ja liikkuvin mitä olen nähnyt tämän syksyn aikana. Kaari heijastui metsän reunassa olevan suuren lähteen vedenpintaan. 

Naruska on valosaastekartan mukaan Suomen pimeimpiä paikkoja, jossa asutuskeskusten keinovalot eivät häiritse revontulien ja tähtitaivaan näkemistä. (kuva Light pollutiuon map)

Naruskan ruska ei kestä kauan. Joskus käy niin, että muutaman pakkasyön jälkeen myrskytuuli pudottaa lehdet hetkessä. On nautittava hetkestä, tässä ja nyt. 

Rovakaltioharjun alapuolisen suon saraheinät ovat okranvärisiä. 

Yksityiskohta suon heinistä

Mustikanvarvut muuttuvat usein punaisiksi jo elokuun puolella. Juolukka punertuu vähän myöhemmin. Koska ei ole ollut kovin paljon pakkasia, varpuruska on kestänyt pitkään.

Rovakaltioharjun rinnettä ja taustalla Suoltioiva

Kastepisarat viihtyvät juolukan lehdillä

Ruohokanukan tulenpunaista hehkua

Ruohokanukkaa zoomattuna valotuksen aikana

Kuukkeleilla täytyy olla joku tietotoimisto. Jotenkin ne saavat tiedon kun mökille on tullut asukkaita. Ja kun yksi kuukkeli tulee, on varmaa, että kohta sen kaveritkin tulevat. Tällä kertaa tarjolla oli ruisleivän muruja ja kaikki kelpasi.

Saunaan meno siirtyi kun piti jäädä ihailemaan laskeneen auringon värittämää iltataivasta Suoltioivan yläpuolella. 

Viimeist värijuovat taivaalla saunatuvan ikkunasta kuvattuna

Revontulien suhteen näytti ensin lupaavalta, mutta sitten pilvet alkoivat siirtyä revontulikaaren eteen. 

Sinne se hävisi

Toiveikkaana jäin vielä odottelemaan josko pilvet häipyisivät. Odotellessa virittelin tulet nuotiopaikalle.

Aurinkokennolyhdyn varjo

Vähän ennen puolta yötä lännen puolelta vähän kirkastui. Sen verran, että saattoi aavistella mitä pilvien takana tapahtuu.

Outo valo alkoi hehkua joen takarannalta. Kesti hetken, ennen kuin tajusin, että kuunsirppi siellä valaisee pilviä.

Aamulla herätessä kuunsirppi ja tähtitaivas näkyivät ikkunasta. Kiirehdin joelle, mutta kun pääsin rantaan, oli maisema täysin sumun peitossa. Kävin kuitenkin soutelemassa suvannossa. Maisema näyttää aina vähän erilaiselta vesiltä päin katsottuna. 

On jäähyväisten aika. Kun seuraavan kerran tulen näihin maisemiin, on vene jo talviteloilla.