Ruskakierroksen päätös Naruskalla

Ruskakierros Lappiin päättyi Sallan Naruskajokivarteen; erämökille saunomaan, tulistelemaan ja soutelemaan joella. Revontulien näkeminenkin oli taas toiveena. Olin jo päivällä käynyt etsimässä paikkaa johon olisi helppo kulkea pimeässä, näkymät pohjoiseen ja mielellään vettä heijastusten saamiseksi kuviin. Jängän laidalta löytyikin hyvä paikka. Sinne sitten kuljimme otsalamppujen valossa kun ilta alkoi pimentyä. Vielä valoisalle iltataivaalle syttyi revontulikaari, joka oli kirkkain ja liikkuvin mitä olen nähnyt tämän syksyn aikana. Kaari heijastui metsän reunassa olevan suuren lähteen vedenpintaan. 

Naruska on valosaastekartan mukaan Suomen pimeimpiä paikkoja, jossa asutuskeskusten keinovalot eivät häiritse revontulien ja tähtitaivaan näkemistä. (kuva Light pollutiuon map)

Naruskan ruska ei kestä kauan. Joskus käy niin, että muutaman pakkasyön jälkeen myrskytuuli pudottaa lehdet hetkessä. On nautittava hetkestä, tässä ja nyt. 

Rovakaltioharjun alapuolisen suon saraheinät ovat okranvärisiä. 

Yksityiskohta suon heinistä

Mustikanvarvut muuttuvat usein punaisiksi jo elokuun puolella. Juolukka punertuu vähän myöhemmin. Koska ei ole ollut kovin paljon pakkasia, varpuruska on kestänyt pitkään.

Rovakaltioharjun rinnettä ja taustalla Suoltioiva

Kastepisarat viihtyvät juolukan lehdillä

Ruohokanukan tulenpunaista hehkua

Ruohokanukkaa zoomattuna valotuksen aikana

Kuukkeleilla täytyy olla joku tietotoimisto. Jotenkin ne saavat tiedon kun mökille on tullut asukkaita. Ja kun yksi kuukkeli tulee, on varmaa, että kohta sen kaveritkin tulevat. Tällä kertaa tarjolla oli ruisleivän muruja ja kaikki kelpasi.

Saunaan meno siirtyi kun piti jäädä ihailemaan laskeneen auringon värittämää iltataivasta Suoltioivan yläpuolella. 

Viimeist värijuovat taivaalla saunatuvan ikkunasta kuvattuna

Revontulien suhteen näytti ensin lupaavalta, mutta sitten pilvet alkoivat siirtyä revontulikaaren eteen. 

Sinne se hävisi

Toiveikkaana jäin vielä odottelemaan josko pilvet häipyisivät. Odotellessa virittelin tulet nuotiopaikalle.

Aurinkokennolyhdyn varjo

Vähän ennen puolta yötä lännen puolelta vähän kirkastui. Sen verran, että saattoi aavistella mitä pilvien takana tapahtuu.

Outo valo alkoi hehkua joen takarannalta. Kesti hetken, ennen kuin tajusin, että kuunsirppi siellä valaisee pilviä.

Aamulla herätessä kuunsirppi ja tähtitaivas näkyivät ikkunasta. Kiirehdin joelle, mutta kun pääsin rantaan, oli maisema täysin sumun peitossa. Kävin kuitenkin soutelemassa suvannossa. Maisema näyttää aina vähän erilaiselta vesiltä päin katsottuna. 

On jäähyväisten aika. Kun seuraavan kerran tulen näihin maisemiin, on vene jo talviteloilla.