perjantai 25. syyskuuta 2020

Sumuaamu Pyhävaaralla

Ollaan jo niin pitkällä syksyssä, että on lähdettävä liikkeelle hämärän aikaan jos mielii vaaran laelle auringonnousua katsomaan. Otsalamppu valaisee polkua, vesipisarat varvukossa ja puiden oksilla kimmeltävät lampun valokeilassa. Vasta ylempänä nousevan aamun kajo alkaa valaista niin paljon, että voin sammuttaa lampun. Olen nousemassa Pyhävaaran, tarkemmin sanottuna Ison Pyhävaaran rinnettä. 

Auringonnousuun on vielä aikaa. Sumulauttoja ajelehtii kaukana taivaanrannalla, mutta Rukajärvellä ja alapuolellani olevalla Pyhäjärvellä ei näy sumua. Tuulikin on virinnyt, joten arvelen sumujen haihtuvan heti auringon noustua.









Kello 6:46 aurinko tulee esiin Venäjän puolella kohoavan Nuorusen takaa. 



Olen jo oppinut, että auringonnousun jälkeen sumut lähtevät liikkeelle. Nyt myös Pyhäjärven etelärannan pohjukkaan alkaa levitä sumua. 


Olen ollut näköalapaikalla Pyhävaaran itäpuolen rinteellä, nyt lähden vähän ylemmäs  nähdäkseni vaaran laelta kaikkiin ilmansuuntiin. Auringonvalo värittää kallion riekonmarjakasvustoa. 



Pyhävaaran laelta auringonnousun suuntaan. 


Vaikka luulin sumun hälvenevän nopeasti tuulen vuoksi, käy juuri päinvastoin. Noin viidessätoista minuutissa sumu leviää idän suunnalta vaaran laelle asti. 


Laskeudun jyrkänteen reunalle nähdäkseni auringon sumun läpi. Äskeinen vaaran idänpuolen tähystyspaikka olisi kuitenkin ollut parempi. Nyt joudun kurkottelemaan puunoksien välistä kameran kanssa. 



Pyhäjärven pohjois- ja keskiosassa ei vielä ole sumua.






Pyhäjärven Hannonniemi





Kiipeän uudelleen vaaran laelle. Aurinko jaksaa vielä värittää sumukerrosta, mutta sumu tihenee koko ajan. Yritän ehtiä kuvata roosanpunaisen hetken ennenkuin pimenee. 










Yht'äkkiä olen pilven sisällä. Näkyvyys ympäröivään maisemaan häviää täysin. On parasta keskittyä yksityiskohtiin, kuten riekonmarjan loistaviin lehtiin. 


Lähden laskeutumaan alas vaaralta. Suurten kuusten juurella mustikanvarvut ovat vielä vihreitä.


Yleisin metsänpohjan väritys on kuitenkin punainen, eli mustikan- ja juolukanvarpuruskaa. 







Palaan vaaralta Pikku Pyhävaaran kautta kulkemalla osin Pyhän jyssäys-reittiä. Kodalla kohtaan ensimmäiset retkeilijät. Suosituillakin reiteillä saattaa aamuvarhaisella kulkea kohtaamatta yhtään vastaantulijaa. 


Jos sumu ei peittäisi maisemaa, tästä avautuisi näkymä länteen. Iso-Veska-järvi siellä vähän erottuu sumun seasta.


Ison Pyhävaaran polkuihin verrattuna merkitty Pyhän Jyssäyksen reitti erottuu maastossa valtatienä. 




Hirsilammen luona poikkean polulta rantaan. Hirsilampi on syvänteessä Rukatunturin ja Pyhävaaran välissä. Vaikka se on ihan lähellä Rukan mökkitaajamaa, lammen rannalla ei ole yhtään mökkiä. Talvella Hirsilammen ympäri kulkee pyöräily- ja lumikenkäreitti. 


22 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Vielä vähän aikaa värit hehkuvat. Nyt tuuli pudottaa jo koivunlehtiä.

      Poista
  2. Upeat kuvat ja värisävyt <3 syksy on paras vuodenaika <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on ollut kaunis syksy, lämmintä ja aurinkoista.

      Poista
  3. Aamuvirkkuna olet ollut liikkeellä ja aamusta päivä on pisin.
    Kauniita kuviasi katsoessa taas kerran totean, miten juuri syksy osaakin olla niin moni-ilmeinen ja valokuvauksellinen. Syksyn väriskaala on huikea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väripaletti on tosiaan laaja, juolukka esimerkiksi, miten monta punasävyä siinä onkaan.

      Poista
  4. Pääsin kuviesi myötä taas ihanaan syysmetsään. Vain tuoksut puuttuivat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun saisikin syysaamuisen metsän tuoksun liitettyä kuviin. No, se on vain kuviteltava.

      Poista
  5. Mahtavat syyskuvat!
    Ihanaa, kun jaksat olla aikaisin liikkeellä :-)

    VastaaPoista
  6. Mikä on suomalainen sana loistava? Voi, siinä se on!

    VastaaPoista
  7. Voi taivas miten kaunista! Hienot kuvat. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täydellisen valon aamuja on harvoin. Nyt oli. Kiitos.

      Poista
  8. Löysin itseni männyn takaa loistavan valoviuhkan alta, varpujen seasta ja jatkoin kuviesi katselemista. Syksy on niin eriaikainen eri osissa maata ja sinun kuvaamillasi paikoilla syksy on juuri nyt kauneimmillaan. Pääkaupunkiseudulla ruska etsii vasta hetkeä loistaa ja yhden kylmän yön jälkeen, ruska suorastaan räjähtää silmille. Jälleen kerran, kiitos kuviesi tuomasta hyvästä olosta...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäin miettimään ruskan eroja eri puolilla Suomea. Vaahteran värit Etelä-Suomessa, niitä ei täällä pohjoisessa näe. Täällä taas monien punasävyjen maaruska kilpailee keltaisen lehtipuuruskan kanssa.

      Poista
  9. Pysähdyttävän kauniita maisemia ja todella upeita kuvia ruskan värittämästä luonnosta. Kiitos sinulle tästä kuvallisesta maisemaretkestä ja aurinkoisia syyspäiviä 🤍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ehdin vaaralle ajoissa. Juuri nyt tuuli ja sade pudottavat koivujen lehtiä maahan.

      Poista
  10. Roosanpunaiset hetket ovat uskomattoman kauniita, ja "aikainen lintu" kuvan nappaa!
    Olisin niin halunnut sukeltaa moneen kuvaan, nykytekniikalla se ei vielä onnistu, eikä tuskin tulevaisuudessakaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Roosanpunaiset hetket innostavat lähtemään aikaisin. Joskus kaikki on ohi muutamassa minuutissa ja silloin pitäisi olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

      Poista