maanantai 26. marraskuuta 2018

Paloköngäs kauneimmillaan

Muutama aste pakkasta, nousevan auringon kajo puunrunkojen välistä ja polulla muutama milli lunta. Olemme matkalla Palokönkään putoukselle, Posion ehkäpä vähiten tunnetulle nähtävyydelle.  Paloköngäs on Kuusamo-Rovaniemi tien tuntumassa, 47 kilometriä Posiolta Rovaniemen suuntaan. Tien varrella ei ole opastusta, mutta sillan kupeessa on parkkipaikka ja puinen viitta, joka ohjaa polulle Palokönkään suuntaan.

Kun on kuljettu noin parisataa metriä, polku haarautuu. Vaikka joen kohina houkuttelisikin kääntymään vasemmalle kohti jokirantaa, kannattaa malttaa mielensä ja jatkaa polkua oikealle. Palokönkään komeimmat putoukset ovat kosken lopussa. Näkemistä kyllä on koko koskiosuuden 350 metrin matkalla, mutta kokemus on osoittanut, että kosken rantoja kulkiessa tulee kulumaan aikaa, joten komein nähtävyys on syytä katsastaa ensin.

Polku vie Auttijärven rantaan, lähelle paikkaa jossa Palojoki kohisten yhyttää Autin vedet. Jo tässä on nähtävillä mitä joen rannoilta tulee löytymään. Muutaman päivän pakkanen on jäädyttänyt kosken jokaiseen kiveen jääreunukset ja rannoille jääpuikkoja.




Joen ylle kaatuneet puunrungot ja oksat ovat kauniita jään kuorruttamina.


Palojoessa on pudotusta 350 metrin matkalla 35 metriä. Jyrkin putous on kosken lopussa, jossa kahdessa porrasputouksessa on pudotusta noin viisi metriä.


Putouksen ylemmässä portaassa vesi syöksyy alas parin metrin korkuista kallioseinämää lähes pystysuoraan.


Lyhyen auringonkierron matala valo ei yllä jokiuomaan, mutta värikkäät pilvet heijastelevat veden pinnalla.








On ihmeellistä, että tähän aikaan vuodesta, kuivan kesän ja syksyn jälkeenkin joessa on runsaasti vettä.










Jokivarren kuohuja ja kauniita yksityiskohtia katsellessa on ihan huomaamatta kulunut aikaa lähes kolme tuntia. Palokönkäällä ei ole tulipaikkaa, joten jatkamme matkaa viisi kilometriä Rovaniemen suuntaan Auttikönkäälle evästelemään.


Tässä kuvakooste Palokönkään jääkoristeluista:

































tiistai 20. marraskuuta 2018

Lumetonta marraskuuta Kuusamossa

Yleensä marraskuun loppupuolella on Kuusamossa ollut jo kunnon talvi, lunta ja pakkasta. Nyt ei ole lunta, mutta viime päivinä on lämpötila jo pysynyt pakkasen puolella. Ei lumettomuus ihan poikkeuksellista ole. Kuva-arkistoni todistaa, että vuosina 2011 ja 2012 marraskuun puolivälissä Kuusamossa on ollut vain vähän lunta.

Nyt on hyvä kävellä pakkasen kovettamia metsäpolkuja. Lyhyen päivän valoisana aikana kävimme Porontiman tuvilla. Pihan laavulla paistettiin makkaraa ja minä kuvasin Porontimajoen myllyputouksen jääkoristeita.


Vanhempi autiotupa, eli entinen mylly, on rakennettu niin, että vesi virtaa lattian alitse. Vaikka virtausta joessa ei ole kovin paljon, niin veden kohina on äänekäs. Mitenkähän tuvassa saa nukuttua.


Muutaman asteen pakkanen on jäädyttänyt jokirannan ja kivien kasvillisuuden. Tämä luonnon taidenäyttely ei ole nähtävänä kovin kauan. Jo ensimmäinen lumikuuro peittää jäämuodostelmat tai kiristyvä pakkanen jäädyttää  vähävetisen putouksen kokonaan.














Pyhäjärvellä sinnittelee vielä joutsenperhe. Onkohan niin, että nuoret joutsenet eivät ole vielä riittävän vahvoja lentämään kohti etelää. Vielä pari päivää sitten järvi oli sula, mutta miten käy kun järvi jäätyy.




Muutama päivä sitten Rukalla otettiin käyttöön gondolihissi. Nyt jalankulkijatkin pääsevät helposti ylös laelle tai tunturin toiselle puolelle. Yhteen hissivaunuun sopii kahdeksan matkustajaa.


Auringonnousu gondolihissin ikkunan läpi




Alkuviikolla rinteessä oli paljon nuoria laskettelijoita.






Näkymä gondolihissistä Rukan kylälle.


Rukan gondolihissi kulkee paikoin 31 metrin korkeudella maasta, joten se on korkeimmalla kulkeva gondoli Suomessa.



Tällä hetkellä kaikki lumi rinteissä on joko viime talvena säilöttyä tai lumitykillä tehtyä.


Rukan kylä valmistautuu vastaanottamaan hiihdon maailmancupin osallistujat. Rukalla hiihdetään kilpaa ja hypätään mäessä 22.-25.11.


torstai 15. marraskuuta 2018

Revontulia pilvenraosta

Lokakuu ja vielä marraskuun alkukin oli kaunis, mutta nyt on lähes pari viikkoa oltu pilvessä ja sumussa. Juuri säätyypin vaihtuessa ehdin eräänä iltana rannalle revontulia tähyilemään. Vielä kotoa lähtiessä taivas oli selkeä ja tähtiäkin näkyi, mutta kun ehdin rannalle pilvet oli peittäneet taivaan. Pimeydessä erottui vain keinovalojen valaisemia pilviä. Jäin kuitenkin rannalle odottelemaan. Iltayö oli vuodenaikaan nähden lämmin, joten ei tullut kylmäkään siellä seisoskellessa.

Sitten alkoi tuulla, pilvikerros raottui hetkeksi ja vihreää revontulivaloa alkoi erottua pilven lomasta. Hetken aikaa ehdin kuvata taivaantulia, ja sitten esirippu laskeutui, eli pilvimassa vyöryi revontulien eteen.