sunnuntai 27. helmikuuta 2022

Tykkykansaa tapaamassa

Aamupäivän pilvisyys vaihtui puolenpäivän aikaan häikäisevään helmikuun auringonpaisteeseen. Ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen on tarvetta aurinkolaseille. Saan kyydin Rukajärvelle, jossa sivutien varrella sujautan Wapit jalkaan, eväsrepun selkään ja lähden hiihtelemään kohti Isoa Pyhävaaraa. On kulunut muutama viikko siitä kun olen viimeksi kulkenut tätä reittiä. Etukäteen jännitin, onko vastassa umpihanki, mutta kovaksi tallattu ura löytyy tienpenkan takaa. Polulla on muutama sentti edellisyönä satanutta lunta, eli täydellinen keli karvapohjasukselle. 




Katselen niska kenossa polun varren kynttiläkuusia. Ei ole kiire minnekään. Nyt on olosuhteet kohdallaan. On tuuletonta, pakkasta noin kahdeksan astetta ja aurinko paistaa. Kyllä kelpaa hiihdellä.  


Mitä ylemmäs nousen, sitä enemmän  on lunta puiden oksilla. 








Tien varresta luonnonsuojelualueen rajalle nousu on loivaa, mutta ylempänä on jyrkempää. Polku-uralla on kuitenkin helppo edetä. Sitten on jo edessä itärinteen kallion näköalapaikka. Vielä on vähän matkaa laelle, mutta tässä on hyvä hengähtää ja katsella maisemia. 




Paksu tykkykerros puissa muuttaa maisemaa paikoin lähes tunnistamattomaksi. Pujottelen kumartelevien tykkypuiden välistä ylös rinnettä. 




Uskomatonta miten paljon jäätä ja lunta puun latva kestää katkeamatta. 




Isolla Pyhävaaralla on paljon vähemmän kulkijoita kuin viereisellä Pikku Pyhävaaralla. Pyhän jyssäyksen talvireitti kääntyy Pikku Pyhävaaran kodalta takaisin, joten harvempi reitin kulkija jatkaa matkaa vaarojen välissä olevan kurun kautta Isolle Pyhävaaralle.  Siksi täällä ei näy jälkiä lumessa.








Tuuli on muovannut irtolumesta korkeita ja teräväharjaisia lumilaineita. 




Jyrkänteen tykkypuut, alarinteen metsä ja Pyhäjärven rannan talot. Tämä on mielimaisemani Pyhävaaralla. 


Aurinko alkaa painua lähemmäs horisonttia, tykkykansan väri vaihtuu valkoisesta keltaiseen. 




Nyt kannattaa siirtyä pohjoisrinteen puolelle. Laskevan auringon säteet valaisevat vinosti Pikku Pyhävaaraa. Kaukana erottuu Valtavaaran laki. 


Kohdevalo viistää myös Rukan rinnettä. 



Metsän keskellä erottuu mustia ja punaisia pisteitä (klikkaa kuva isommaksi). Pikku Pyhävaaran näköalapaikalla on auringonlaskun ihailijoita. 


Minäkin siirryn vaaran etelälaidalle nähdäkseni auringonlaskun. 


Sitten käännän sukset alarinteeseen ja lähden liukumaan lumisten puiden labyrintissä takaisin tielle. 

ps. tämän retken tein 14.2. Pari päivää sen jälkeen tuisku ja lauhtunut sää pudotti tykyt niin, että vain vaarojen lakialueille ja tuulelta suojaisiin paikkoihin jäi tykkyä. Varsinainen tykkytalvi alkaa siis olla ohi. Aurinko lämmittää jo, eli kevättä kohti mennään. 

18 kommenttia:

  1. Sinulla oli todella erikoisia otuksia seurana retkelläsi. Kauniita ovat lunta ja jäätä keränneet puut ja ihmetellä voi miten tosiaan puut kestävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä talvena tykkyä on muodostunut erityisen runsaasti. Sitkeää on pohjoisen puu kun kestää lumen ja jään painon.

      Poista
  2. Upeaa valoa ja talven kauneutta.
    Mykistyneenä olen kauniiden kuviesi äärellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt huomaa kyllä, että valon aika on alkanut. Kevättä kohti mennään.

      Poista
  3. Usein kuvittelen näiden talvikuviesi ääressä, että puilla on mahtavan hauskaa joka talvi, kun ne saavat nuo lumiset puvut. Ne varmaan huvittelevat esittämällä toinen toisilleen ties mitä komedioita ja draamoja erilaisissa valaistuksissa. Olisipa hauskaa nähdä kuutamodraama tykkylumipuiden metsässä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kuutamodraamaa minäkin haluaisin nähdä. Parasta olisi silloin kun sekä kuu, että revontulet valaisisivat yötä.

      Poista
  4. Puiden uudet muodot laittavat mielikuvituksen liikkeelle. :)

    VastaaPoista
  5. Hei Seija. Ihailen pohjoisen puiden sisukkuutta. Lumimassat murjovat niitä joka talvi, mutta silti ne jaksavat elää ja kasvaa. Tykkykansa rules!
    t.Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitkeitä ovat. Hitaasti kasvanutta ja vanhaa on tuo puusto vaarojen lakialueilla.

      Poista
  6. Aika hiljaista porukkaa tämä tykkykansa :) Upeita hahmoja paksussa lumessa. Maa näyttää siltä, kuin sinne voisi upota täysin näkymättömiin, jos joutuisi koskemattomaan hankeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuonme ylärinteille varsinkin notkopaikkoihin on kerääntynyt paksut kinokset. Mutta tuuli on kovettanut hangen pinnan niin, että se kantaa hyvin hiihtäjän.

      Poista
  7. Selvä se, että tykkyväkeä pitää käydä tervehtimässä. Se on niin ylvästä ja komeaa. Yleensäkin lumisessa metsässä hiihtely on mahtavaa.
    Täällä minun seudullani tykkyä on vain vaarojen huipuilla, alhaalta viime tuisku puhdisti puut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän retken tein juuri ennen tuiskua, joten tällä hetkellä tilanne Kuusamon seudullakin on sama. Tykkyä on vain ihan huipuilla.

      Poista
  8. Varsin monipuolisia ulkonäöltään ovat tykkymaan kansalaiset, upeita persoonia on luonto luonut.

    VastaaPoista