Koskirantoja auringon noustessa ja laskiessa

Päivän pidentyessä auringon noususuunta on kääntynyt niin, että se alkaa valaista Käylänkoskea ja sen alapuolen suvantoa heti kun se on päässyt puunlatvojen yläpuolelle.  Alkaa parin kuukauden pituinen jakso, kun auringonnousu näkyy kosken rantojen molemmin puolin tai kosken suuntaisena. Kun pakkanenkin on kirinyt yön aikaan lähelle kahtakymmentä astetta, on hyvä tilaisuus lähteä katsomaan jokirannan huurteisia puita aamuauringon valossa. Taivaalla seilaa pieniä pilvilauttoja, jotka saavat värinsä vielä piilossa olevasta auringosta. 

Talven mittaan kosken rannan puissa ja pensaissa on ollut paksumpikin huurrekerros, mutta tuiskutuulet ja lauha sääjakso ovat ravistelleet kertaalleen huurteet alas. 

Koskikarat sukeltelevat kosken suvannossa, mutta maisemaobjektiivillani en onnistu kuvaamaan niitä.  

Sitten valo tavoittaa jo joen ylle kurottavat oksat

Pian kultainen valo täyttää jokiuoman. Hivuttaudun ihan rantaviivalle. On kuitenkin varottava ettei astu liian pitkälle. Jään päälle ei kannata mennä. Virtaava vesi syövyttää jäätä alhaalta, joten lumen peittämä jää saattaa olla hyvin ohut. 

Nopeasti auringon valo käy liian voimakkaaksi. Kontrasti valon ja varjon välillä on suuri. Piilottelen rantapuiden varjossa ja testailen erilaisia valotuksia. HDR-kuvaustakin kokeilen, mutta en saa sillä mieleistäni kuvaa aikaan.

kameran HRD-kuvaus

yksi valotus, varjoja avattu kuvankäsittelyohjelmassa

Kun valo käy liian voimakkaaksi, on paras keskittyä kuvaamaan yksityiskohtia.

Iltapäivällä suuntana on Kiveskoski, joka on ollut koko sydäntalven ajan koskiretkieni kohteena. Koski on melkein etelä-pohjoissuuntainen, joten siellä voi joulu-tammikuussa seurata koko lyhyen auringonkierron. Nyt laskeva aurinko häviää metsän taakse. On siis oltava paikalla juuri silloin kun aurinko on piiloutumassa.

Kuljen polkua ylävirran suuntaan kun huomaan puiden läpi siroavan valon. Olen jalan liikkeellä ja paras kuvauspaikka olisi ihan jokirannassa. Kahlaan syvässä lumessa kohti rantaa. Pyllähdän välillä hankeen kun jalka uppoaa syvälle, mutta onnistun pääsemään kuvaushollille ennen kuin valo katoaa.  

Viime hetket ovat myös ylempänä kosken niskalla. Laskeva aurinko paistaa takarannan huurteisten koivunoksien läpi.  

Tällä kertaa oli onnea, että ehdin kultaisen valon hetkeen.  Taivaanrannalla oli pilvikerros, joka alkoi nopeasti himmentää valoa. Parhaimpien valojen hetki kesti vain noin kymmenen minuuttia. 

Vielä viimeinen vilkutus jostain pilvien raosta.

Auringonlaskun jälkeen taivaalle jäi vielä iltaruskon punerrus.