Riisitunturilla

Lupaavasti alkanut talvi päättyi vesisateeseen ja lumet sulivat. Oikeastaan saattoi odottaa niin käyvänkin, koska lokakuussa lumi satoi sulaan maahan. Harvoin talvi jää pysyväksi jos maa ei ole ehtinyt jäätyä. Päivän retki suuntautui Riisitunturille. En ole käynyt siellä sitten viime talven lumien. Riisitunturilla on tehty kesän aikana parkkipaikan laajennusta, joten Tolvan tieltä parkkipaikalle menevällä tiellä on joutunut väistelemään kuorma-autoja. Tiellä on ollut myös runsasta turistiliikennettä. Riisitunturi on Pienen Karhunkierroksen tavoin ollut menneen kesän aikana niitä suositumpia käyntikohteita. Nyt ei uudella isolla parkkipaikalla ole ruuhkaa, vain kaksi henkilöautoa ja yksi matkailuauto. 

Uutta on myös ruskasesongin aikaan avattu kotakahvila. Tosin juuri nyt kahvila on kiinni. Varmaan se joulukuulla aukeaa taas. 

Lunta on tamppaantunut jonkun verran polulle ja maastossa on lumilaikkuja. 

Vähän ennen puolta päivää aurinko yrittää kurkottaa pilvikerroksen takaa. Tuuli kuljettaa pilviä tunturin yllä. 

Puurajan saavutettuani poikkean polulta ja lähden oikomaan rinnesuon läpi kohti Riisitunturin lakea. On tarkkailtava vähän mihin astuu. Maa on lumen alla sula, joten kosteikkopaikoissa jalka uppoaa joka askeleella. Okranvärinen heinikko kielii märistä paikoista. 

Rinnesuolta on upeat näkymät Kitkajärvelle, joka juuri nyt on peittymässä pilviin. 

Aurinko kohdevalaisee pilvien lomasta Riisitunturin rinnettä.

Kovassa tuulessa pilvet liikkuvat nopeasti. Väliin aurinko piiloutuu kokonaan pilven taakse. 

Ikkunalampi on jo ehtinyt jäätyä. 

Autiotuvan viereisessä nuotiokatoksessa on muutama tulistelija, mutta en nyt jää pitämään taukoa, vaan jatkan vähän matkaa polkua ja poikkean sitten taas ylärinteeseen. 

Kaunismuotoinen tunturikoivu kiinnittää huomion. Tämä paikka pitää muistaa ensi syksyn ruska-aikaan. Koivu on varmaan kaunis ruskaväreissä. 

Riisin rinteet jäävät odottelemaan talventuloa ja lunta. Toivottavasti jo seuraavalle retkelle voin ottaa kulkuvälineeksi liukulumikengät.