perjantai 22. toukokuuta 2020

Koitelin kuohut

Toukokuisena arki-iltapäivänä Kiimingin Koitelinkosken parkkipaikalla on paljon autoja. Aurinkoinen, joskin kylmä sää on houkutellut ihmiset liikkeelle Koitelin keväisiä kuohuja katsomaan. Minun ensimmäisen muistoni Koitelin keväästä on lähes kolmenkymmenen vuoden takaa. Istuin Sahasaaren rantakivillä ja katselin kun nuoret melojat pujottelivat kosken ylle viritettyjen porttien välistä. Silloin Koitelissa järjestettiin koskimelontakilpailuja.

Ilta-aurinko värittää maisemaa kun lähdemme kulkemaan kosken rantoja kiertäville poluille.










Kiiminkijoen vedenpinta on jo alkanut laskea, mutta edelleen vettä virtaa runsaasti kaikissa jokihaaroissa.








Aurinko alkaa painua piiloon ja sen viimeiset säteet kultaavat joen kuohuja.














Koitelin koskialueella on kaikkiaan seitsemän nuotiopaikkaa. Ne ovat illan aikana kaikki käytössä.


Vähän ennen puolta yötä löydän vapaan nuotiopaikan, sytytän uudelleen kytevän hiilloksen ja jäämme hetkeksi istumaan tulille kosken pauhua kuunnellen. Naurulokki vahtii meitä viereisellä kalliolla ja on valmiina syöksymään osille jos jotain syötävää ilmestyy repusta.



Seuraavana aamuna käyn vielä kertaalleen kiertämässä kosken rannan polut ja sillat.







tietoa Kiiminkijoesta: http://www.kiiminkijoki.fi/  ja Koitelinkoskesta: https://koiteli.fi/




16 kommenttia:

  1. Villin ja voimakkaan näköinen koski! Ihanat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän aikaan vuodesta pohjoisen koskissa on voimaa.

      Poista
  2. Ihan varta vastenko teit retken Koitelin koskille?
    Melko paljon vettä liikkeellä, kun lumet alkavat olla sulaneet. Hienoja kuvia, niin houkuttavia, että itsekin joku kerta taidan poiketa oikein ajan kanssa. Paras varmaan koko päivän retki.
    NYt alkaa Koillismaan lumetkin näkyä joiussa ja metsäojissa. Tänään kantohangilla hiihtoni tyssäsi ojan ylitykseen, en vain päässyt yli ja palata piti. Oiskohan kevään aika ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus tekee mieli nähdä rannatonta merta, eli kävimme Hailuodossa. Matkalla sinne poikkesimme yönseuduksi Koiteliin. Yksi tie, kaksi asiaa.
      Palasimme Kuusamoon Ranuan kautta, jossa nähtiin ensimmäiset merkit nousevasta tulvavedestä. Nyt odottelen Oulankajoen tulvahuippua.

      Poista
  3. Luonnonvesien keväthurmainen kohina on hienoa kuunnella kotimaiselta, tutulta rannalta - mutta toisaalla maailmassa myrsky ja tulvat aiheuttavat vakavia kriisejä parhaillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla kosken kohinaa kuunnellessa maailman myrskyt unohtuvat hetkeksi.

      Poista
  4. Hienosti on kuviin tallentunut tuo veden liike, kuin siveltimellä.

    VastaaPoista
  5. Hienot kuvat virtaavasta vedestä.

    VastaaPoista
  6. Voi, miten kauniita kuvia! Virtaavan veden kuvaaminen vaatii taitoa. Väritkin ovat niin kauniit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, illan ja aamun matalalta tuleva valo on värikästä ja pehmeämpää kuin keskipäivän kirkas valo.

      Poista