maanantai 5. helmikuuta 2018

Umpihangessa Konttaiselle

Konttaisen parkkipaikalta lähtee nousemaan polku Konttaisvaaran laelle. Noin puolen kilometrin matkalla noustaan sata metriä. Polku on pysynyt hyvin auki sydäntalven ajankin. Konttainen näyttää olevan vapaalaskijoiden suosiossa. He kantavat sukset tai lumilaudat ylös, hujauttavat jyrkkää rinnettä alas ja kahlaavat sitten takaisin tielle ja parkkipaikalle. Liukulumikengille polku ei sovi. Kovalla pinnalla, jyrkässä rinteessä karvapohja ei pidä ja portaissa niillä ei voi kulkea. Siksi hiihtelen Konttaiselle vaaran itäpuolelta, jossa rinne on loivin ja sadan metrin nousu tapahtuu puolentoista kilometrin matkalla. 

Ensimmäiset kolmesataa metriä kuljen kelkkauraa, mutta noustuani pienen harjanteen päälle käännyn umpihankeen kohti Konttaisen tykkykuusikkoa. Hento pilvi näyttää peittävän Konttaisen lakea. Pilviä on liikkeellä muutenkin, mutta niiden välissä taivas on kauniinsininen.




Matalampien puiden takaa kohoaa Valtavaaran itärinne.


Konttainen kuuluu Valtavaara-Pyhävaara luonnonsuojelualueeseen. Luonnonsuojelualueen rajan erottaa hyvin. Matala taimikko ei kuulu luonnosuojelualueeseen. Metsänomistaja ei taida ilahtua tykkylumen peittämästä taimikosta.


Lumipeitteen paksuus on noin 60-70 senttiä. Lumi on aukeimmilla paikoin sen verran tiivistynyt, että se ei upota kuin kymmenisen senttiä suksen alla.


Aina ohikulkiessa käyn tätä suurtaa haapaa tervehtimässä. Paksun huurrekuorman peittämänä se kyllä muistuttaa nyt enemmän mäntyä kuin haapaa.






Hangen pinnalla ja puissa on sormenkynnenkokoisia jääkiteitä.


Pujahdan tiheään metsään tykkypuiden juurelle.


Vasta vaaran päällä alkaa puiden välistä näkyä ympäristöä. Kumpuvaara erottuu valaistuna pilviharsojen takaa.


Valtavaaran rinteelle on näkymät Konttaisen etelälaidalta. Nyt pilvi peittää vaarajonon niin, että vain päivätupa erottuu korkeimmalla kukkulalla.








Kidepilari näkyy hetken aikaa Rukan rinteellä.




Vihdoin aurinko jaksaa nousta pilvikerroksen yläpuolelle.




Vaaran luoteislaidalta Kumpuvaaran suuntaan.


Kumpuvaara


Pikku-Konttaisen takana on Kantojärvi ja kauempana Ala-Kitka. Korkeuseron huomaa huurten määrästä puissa.


Vain hetkittäin aurinko pääsee valaisemaan suoraan Konttaisen puita. Enimmäkseen valo tulee lumipilven suodattamana.


Rukalla tehdään lunta jo ensi syksyn tarpeisiin. Osa pilvistä on Rukan lumetuksen aikaansaamaa, kuten Salmilammenvaaraa ympräroivä pilvi.


Liu'uttelen tulojälkiäni alas vaaralta. Aurinko on laskemassa ja vastarusko värjää pohjoisen-koillisen taivaanrantaa.



14 kommenttia:

  1. Aivan uskomattoman kaunista. Kiitos lumisesta kuva-matkasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä talvena puissa on todella paksu tykkykerros. Luonnonsuojelualueella se ei haittaa, mutta ymmärrän metsänomistan huolen taimikoista.

      Poista
  2. On tämä tykkymaailma upean näköistä, kuten myös maailman sinisyys. Kaunista kuvaamista. Kuljetko omat reitit suuntimalla kompassilla tai jollain muulla laitteella? Takaisin osaa kyllä omia reittejään näin talvella.
    Katselen parhaillaan pohjoisen- koillisen taivaalle sen tummuvia sinisiä ja
    lilasävyjä. Ilta on kovasti jo hämärä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuin hyvityksenä monen kuukauden pimeydelle nyt on ollut todella kauniita talvipäiviä.
      Täällä Rukalla kuljen niin tutuissa maisemissa, että kompassia ei tarvitse. Tuntemattomassa paikassa kartta ja puhelimen sijainnin näyttävä ohjelma on riittänyt. Kompassia olen käyttänyt vain vesillä.

      Poista
  3. Mahtavan kaunista! Näyttää kylmältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa vaiheessa ei vielä ollut kovin kylmää, vain 15 pakkasastetta.

      Poista
  4. Kyllä jälleen silmä lepää näitä kuvia katsoessa! Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silmiä sai lepuuttaa tuolla paikan päälläkin matkaa tehdessä. Talvinen luonto näytti parastaan.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Konttainen tarjosi taas huimia näkymiä.

      Poista
  6. Huokaillen katson kauniita kuviasi ja hengästyn pelkästä ajatuksesta umpihangessa hiihtämisestä!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla korkeammalla lumi on yleensä tiivistynyt niin, että ei se kovin paljon upota. Ylämäki tietenkin tuntuu, mutta takaisin tullessa on sitä hauskempaa.

      Poista
  7. Kaunista. Siellä taitaa aurinko paistaa enempi kuin täällä etelässä, missä se näkyy tosi harvoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähes kolmen kuukauden pimeän jakson jälkeen, kun aurinko näyttäytyi vain satunnaisesti, oli helmikuun alussa kokonainen viikko aurinkoista.

      Poista